XXVII
Viikon ajan Hannes Borg sairasti, loppupäivinä liikkuen ylhäällä huoneessaan. Hänen vilustumisensa oli ollut ankaraa laatua, mutta vahva luonto oli sen voittanut ja ruumiinvoimat alkoivat palata. Hän oli melkein tyytyväinen tästä väliin tulleesta sairaudestaan, hän kun oli lääkäriltä saanut unilääkettä ja oli täten pelastunut pitkistä unettomista yöhetkistä ja raskaista ajatuksista. Ja hänen veres sydänhaavansa oli tällä ajalla menettänyt pahimman kirpeytensä. Se hellitti joskus, toisinaan se taas ärtyisämmin muistutti kivusta. Tämä kipu tuntui joskus vallan sietämättömältä. Hän tiesi, että hänen henkinen tilansa oli sairautta ja hän taisteli sitä vastaan kaikella tarmolla, kuitenkaan voimatta siitä vapautua.
Eräänä päivänä hän hämmästyksekseen sai Louhivaaran hovista kirjeen, jonka kuoressa oleva osote oli Aino Vanajan käsialaa. Kuoreen oli suljettu shekki, johon merkitty summa vastasi Hannes Borgin neiti Vanajan ulkomaanmatkaa varten antamaa rahamäärää ja sen puolivuotiskorkoja. Shekkiä seurasi kirje:
'Kunnioitettava herra Tohtori!
Saatuani taloudelliset asiani järjestetyiksi, palautan Teille korkoineen sen rahasumman, jonka hyväntahtoisesti tarjositte minulle ulkomaanmatkaani varten. Kiitän Teitä parhaiten uhrautuvasta avustanne ja pyydän Teitä unhoittamaan ne ikävyydet, jotka olen, vaikkakin epätahallisesti, Teille aiheuttanut.
Kunnioittaen: Aino Vanaja.'
Hän oli siis Louhivaaran hovissa Eversenin luona! Saadakseen rahoja tanssiopintojensa jatkamiseen ja upeaan elämään hän oli alentunut Eversenin rakastajattareksi! Hän ei ollut välittänyt säädyllisyyden vaatimuksista, ei ihmisten tuomiosta, hän oli katsonut nuorella elämällään voivansa uhmata kaikkea tätä. Katkeruus täytti Hannes Borgin mielen. "Ikävyyksiä" hän siis vaan luuli aiheuttaneensa. Eikö tuo nainen tietänyt, vai eikö ollut tietävinään, että hän oli syynä toisen ihmisen syvään onnettomuuteen?… Hän oli saanut "taloudelliset asiansa" järjestetyiksi… kenen avulla, sen Hannes Borg hyvin tiesi. Hän ei tahtonut vastaanottaa mitään Everseniltä, vihamieheltään, ei jäädä hänelle kiitollisuuden velkaan. Hän tarttui heti kynään ja kirjoitti:
'K. Neiti Vanaja!
Tarjotessani Teille rahallisen avustukseni ulkomaanmatkaanne varten, tein sen omasta vapaasta aloitteestani, asettamatta ehtoja ja tarkoittamatta takaisinmaksamista. Te olette myöhemmin valinnut toisenlaisen, tosin minun harrastuksilleni vieraan alan. Tämä ei muuta asiaa, silloin oli aikomuksenne vakavasti antautua näyttämötaiteen palvelukseen.
Palautan siis nämä rahat, joita en voi katsoa minulle kuuluviksi. Toivon, että valitsemallanne uudella uralla saavutatte tavoittelemanne tyydytyksen.