— Kapteeni Eversen ampui itsensä revolverilla eilisiltana. Minut kutsuttiin heti paikalle, mutta en voinut muuta kuin todeta, että henki oli lähtenyt.
Tämä lääkärin lyhyesti kertoma uutinen teki Hannes Borgiin tyrmistyttävän vaikutuksen. Hiukan toinnuttuaan hän aikoi kysyä miten oli neiti Vanajan laita, mutta älysi, ettei se sentään käynyt päinsä. Lääkäri jatkoi:
— Kapteeni Eversenin raha-asiat olivat käyneet kovin huonoiksi, niinkuin tohtori kai tietää. Ja viimein hänen velkojansa panivat hänet kovalle. Kiukkuisin oli kauppias Herhilä, jolla oli verrattain pieni saatava, parisenkymmentä tuhatta. Hän oli päättänyt hakea kapteenin konkurssiin. Toiset velkojat, joilla oli monta vertaa suuremmat saatavat, olisivat suostuneet jatkamaan tehdasliikettä, mutta holhouksensa, eli niinkuin lakitieteellinen nimitys kuuluu, administration, alaisena. Toiset taas vaativat Louhivaaran tilan myymistä. Kaikki tämä oli liian suuri nöyryytys tuolle ylpeälle luonteelle. Hän teki itsestään lopun.
Hannes Borg ei ollut kostonhimoinen eikä vahingoniloinen, mutta
kapteeni Eversenin kohtalo ei myöskään itsessään häntä järkyttänyt.
Hänen ajatuksensa kiintyivät etupäässä kysymykseen, miten tukea neiti
Vanajaa siinä tukalassa tilassa, johon hän epäilemättä oli joutunut.
Erottuaan lääkäristä Hannes Borg ja hänen poikansa kävivät postikonttorissa. Siellä oli kirje Veikko Aavikolta. Hän valitti, ettei pitkään aikaan ollut saanut tietoja tohtori Borgilta.
Hannes Borg pahoitteli itsekseen, että noina vaiherikkaina viime kuukausina oli kokonaan laiminlyönyt Veikko Aavikon ja hän kirjoitti hänelle heti kirjeen, jossa pyysi häntä käymään Koivukoskella. Hänen mieleensä muistui samalla, että Aavikolla oli ollut asiaa Elisabetille, ja hän mainitsi kirjeessään, että sisarentyttärensä jo oli palannut ulkomailta. Elisabetille hän aikoi viittaillen mainita Veikko Aavikon käynnistä Koivukoskella.
* * * * *
Eversenin hautajaiset olivat hänen komeaan elämäänsä verrattuina olleet hiljaiset ja yksinkertaiset. Useat pitäjäläisistä olivat jääneet niistä pois. Helsingistäkään ei ollut tullut kuin muutama hautajaisvieras, vainajan lähimpiä ystäviä, niiden joukossa raihnainen paroni von Stackelbom. Kantajina olivat eräät paperitehtaan työmiehet, jotka olivat palvelleet talossa jo kapteenin isän aikana ja jotka ajan ristiriidoista huolimatta olivat olleet kiintyneet isäntäänsä.
Hannes Borg oli kauan ollut kahdenvaiheilla, lähtisikö hautajaisiin vai jäisikö pois. Mutta vaikka hän ei kantanutkaan kaunaa vainajan muistolle, oli lähtö maahanpanijaisiin hänen tunteidensa vastainen.
Hän ja hänen sisarentyttärensä lähettivät haudalle yhteisen seppeleen.