— Voitte kertoa minulle kaiken, täytyyhän minun saada tietää koko hänen kohtalonsa.
— Olenhan todella velvollinen tekemään sen vainajankin tähden, virkkoi Aavikko. No niin, minä poloinen olin joutunut punaisten puolelle ja Yrjö Vahteran vartijaksi. Niin masentunut olin, kun saapuneiden lisävartijoiden kanssa saatoin hänet ampumapaikalle, että jalkani tuskin kannattivat minua pystyssä. Mutta minulle uskottu kirje rohkaisi mieltäni, sillä tahdoin täyttää kuolemaan tuomitun viimeisen tahdon.
Kun hänet jo oli asetettu seinää vastaan ammuttavaksi, tuli Simo Myyrä paikalle ja käski, että Yrjö Vahtera pakkasesta huolimatta oli riisuttava alasti. Sitten hänet sidottiin puuhun, ja ensimäisenä Simo Myyrä rääkkäsi häntä pistimellään ja käski sotilaidensa tehdä samoin. Yrjö Vahtera kesti tämän kidutuksen kuin sankari, valittamatta, armoa anomatta. Vasta kun eräs ilkeä nainen, Kerttu Huhta, oli häntä rivosti silponut puukolla ja raiskannut hänen miehuutensa, nousi hänen povestaan hirvittävä korina ja hän kuoli verenvuotoonsa. Kerttu Huhta huusi:
— Mene nyt rakastelemaan lahtarin naisia, petturi!
He jättivät ruumiin siihen. Sain illalla lomaa pistäytyäkseni läheiseen kotitalooni, otin pimeän tultua ruumiin kelkassa mukaani ja hautasin sen talomme maalle lähelle omaa punaisten ampumaa veljeäni. —
Elisabet oli tästä Aavikon kertomuksesta kuin kivettynyt, eikä hän enää saanut kyyneliltä hoivaa, vaan tuijotti mielettömin katsein eteensä. Mutta vähitellen alkoi hänen silmistään loistaa sisäinen valo, Yrjö Vahteran kirkastunut kuva kohosi hänen eteensä, ja hän riensi ottamaan esille piilosta ison maalauksensa, "Atenalaisten laulun", jonka huomattavin nuorukaishahmo kantoi Yrjö Vahteran miehekkään kauniita piirteitä. Hän asetti sen jalustalle ja leikkasi sisäkasveistaan oksia, joilla koristi sen kehyksen.
Kun Hannes Borg palasi kotia kirkonkylän majatalosta ja meni
Elisabetille ilmoittamaan käyntinsä tulosta, ja kun hän näki siellä
Veikko Aavikon ja kukilla koristetun maalauksen, hän aavisti
Elisabetin saaneen tietoja Yrjö Vahterasta. Luettuaan Yrjö Vahteran
kirjeen, hän virkkoi:
— Hän pelasti meidät ja sai omalla hengellään maksaa kauniin tekonsa. Hän sortui veljesvihan marttyyrina, jättäen meille elinajaksi nöyräksi tekevän muiston.
XXXII
Toukokuun lopulla nuori suvi heloitti kukkeana.