— Me emme ole rikkaita, emmekä ole koskaan Vappua sortaneet, selitti
Elisabet.
Vappu vaikeni. Elisabet otti esille lääkkeet ja neuvoi niiden käyttämisen. Vappu katsahti niihin epäluuloisesti ja kysyi:
— Eihän niistä vaan tule vahinkoa, jos niitä syö?
Elisabet rauhoitti häntä ja sanoi:
— Ne ovat hyviä lääkkeitä, kun on vilustunut. Hän kehoitti Vappua parannuttuaan käymään hänen luonaan saamassa vaatteita.
He poistuivat mökistä toivottaen Vapulle pikaista parantumista ja huoahtivat helpoituksesta päästyään tästä ummehtuneesta ilmasta jälleen aamunraikkaaseen luontoon.
Hannes Borg sanoi heidän kääntyessään kotipolulle:
— Paatuneita ja sydämettömiä kiihoittajia ei voi parantaa. Ainoa, minkä voi tehdä, on että turvaa heiltä yhteiskuntaa. He ovat myrkyttäneet suuren osan tätä kansaa. Mutta nämä heidän onnettomat uhrinsa, nämä poloiset sairaat ovat parannettavat, ja meidän velvollisuutemme on koettaa heitä aineellisesti ja henkisesti nostaa.
— Mutta se ei ole helppoa, huokasi Elisabet.
— Järkisyyt ja vakuutukset eivät yksin riitä. Heitä täytyy parantaa enemmän teoin kuin sanoin.