— On hyvää taidetta ja huonoa taidetta, virkkoi Hannes Borg. Sen, joka ei kykene hyvää taidetta luomaan, on luonnollisesti parasta pysytellä loitolla taiteesta.
Aino Vanaja innostui:
— Minä puolestani asetan itselleni vaatimuksen: joko jotain huomattavaa ja suurta, tai ei mitään…
VI
Samaan aikaan kun Hannes Borg oli käymässä Kuuselassa, sujui
Elisabetilta maalaaminen erinomaisesti.
Kapteeni Eversen oli tuonut entistään isomman ja komeamman ruusuvihon, ja kun hän tapansa mukaan suudellen Elisabetin kättä ojensi sen hänelle, tunsi Elisabet, että hänen henkensä löyhkäsi väkeviltä. Kahvipaussin alussa kuistikolla Eversen siirtyi istumaan liian lähelle Elisabetia, joka hankki asiaa sisälle ja sieltä palattuaan kahvikuppineen asettui toiselle puolelle pöytää.
Kapteeni oli hyvällä tuulella ja kertoi puheliaasti vaikutelmiaan sotilasvuosiltaan Venäjällä. Vaikka hänen keskustelussaan olikin ylhäisen maailman piireihin tottuneen miehen sileä ja hienokäänteinen sävy, kuulsi siitä kuitenkin esiin joltinenkin kerskuruus ja halu korostaa omaa osaansa. Hän mainitsi mielellään kreivittäriä ja suuriruhtinattaria, joiden kanssa oli seurustellut "intiimisti", ja viehättyi värikkäästi kuvaamaan erään suuriruhtinaan palatsissa vietettyä orgiaa, jonka osanottajat olivat esiintyneet Aatamin ja Eevan puvuissa. Ylhäinen orgian toimeenpanija vähän väsähti keskellä yöllistä hurjastelua ja otti silloin virkistyäkseen samppanjakylvyn marmorialtaassa. Kylvyn aikana soitti näkymätön orkesteri kiihoittavaa kappaletta, jonka säestäminä tanssijattaret ammeen ääressä harsoja heilutellen, mutta muuten tuiki puvuttomina, tekivät kiehtovia liikkeitä… Elisabet, jonka mielestä tällaiset realistiset kuvaukset paremmin soveltuivat herraseuraan, oli käynyt totiseksi ja sanoi hetken kuluttua:
— Tuollaiset orgiat todistavat oikeastaan suurta henkistä onttoutta ja dekadenssia ja olivat luullakseni luhistuvan Venäjän viimeisiä perikadon syitä.
Eversen vastusti:
— Siltä voi tuntua vakavista suomalaisista, joilla on kylmempi ja hitaampi tempperamentti. Minusta ei. Sukuni on kotoisin Tanskasta, mutta äitini puolelta on suoniini valunut slaavilaista verta. Huumaavaa se oli, tuo elämä! Ja nuo Pietarin hovipiirien naiset — niissä vasta oli intohimoa ja tulta! En silti tahdo moittia suomalaisia naisia. Heillä on oma viehätyksensä, ehkä etupäässä sentähden, että he ovat vaikeammin valloitettavissa. Onhan heissäkin intohimoa, mutta se piilee syvemmällä, kova ulkokuori on ensin puhkaistava…