Elisabet vetäytyi kuistikolle kirjettä lukemaan. Eversen kirjoitti:
'Kunnioitettava Rouva Borg!
Riennän ilmoittamaan suuren pahoitteluni tämänpäiväisen menettelyni johdosta. En tahdo sitä puolustaa, vaan koetan sitä selittää. Sain muutamia hyviä tovereita luokseni kaupungista. Heillä oli mukanaan juomatavaroita, ja näihin aikoihin, joina väkijuomien saanti on vaikeaa, tulin maistaneeksi liiaksi. Siitä johtui, etten tänään voinut hillitä tulista luontoani. En rohkene pyytää Teiltä anteeksi, sillä pelkään että paheksumisenne on siksi suuri. En myöskään oleta, että olisitte halukas jatkamaan muotokuvani maalaamista. Mutta olen jo tullut Teitä melkoisesti vaivanneeksi ja kysyn sentähden, millä saan korvata vaivanne ja ajanhukkanne. Uskokaa, että kaiken käytökseni alkusyynä on ollut ihailu Teitä kohtaan, vaikka se valitettavasti kehittyi väärään suuntaan.
Pyydän vastausta.
Syvästi valittaen ja kunnioittavimmin:
Julius Eversen.'
Elisabet istuutui kirjoituspöydän ääreen ja vastasi kapteeni
Eversenille:
'Kiittäen kirjeestänne saan sen johdosta mainita, että se työ, jonka ehdin omistaa muotokuvanne maalaamiseen, oli niin vähäinen, etten katso voivani vastaanottaa siitä mitään korvausta. Puolestani valitan sitä tapaa, jolla hädissäni vastasin menettelyynne.
Kunnioittaen E.B.'
Hän sulki kirjeen kuoreen ja antoi sen polkupyöräilijälle.