IX
Vasta myöhemmin illalla Hannes Borg palasi Kuuselasta. Hän oli hilpeällä tuulella ja riensi heti kotiin saavuttuaan Elisabetin asuntoon. Hänen sisarentyttärensä alakuloisuus herätti hänen huomiotaan ja hän kysyi:
— Oletko sairas? Kasvosi ovat niin kalpeat. Vältellen vastasi
Elisabet:
— Olen hiukan väsynyt, olen ehkä tänään tehnyt tavallista enemmän työtä. Ja illan suussa kävin Vapun mökillä. Hänen katkeruutensa ja kiittämättömyytensä saattaa minut aina alakuloiseksi.
Ja kääntääkseen huomion toisaalle hän kysyi, saiko näyttää alttaritaulu-luonnostaan.
Se miellytti Hannes Borgia sekä sommittelultaan, että henkilökuvien ilmeiltä. Ainoastaan Kristuksen kasvoja hän piti hieman sovinnaisina.
Elisabet kertoi, että kunnan asettama arvostelijalautakunta oli vaatinut häntä käyttämään apostolien kuvia varten toisia — paikkakunnalla tuntemattomia malleja. Hannes Borg piti tätä vaatimusta kohtuuttomana ja sanoi, ettei taideteos ole samanlainen kuin pukukappale, joka tilauksesta tehdään. Tilattua hametta voi tilaajan vaatimuksesta koeteltaessa muuttaa, voi jälkeenpäin siihen lisätä kaistaleen, nauhan tai pitsin. Mutta tilattu maalaus on taideteos, jota ei voi ruveta muuttamaan.
— Minä sinun sijassasi en suostuisi muuttamaan luonnosta. Jos tahdot, puhun asiasta kirkkoherran kanssa. Hän on ennakkoluuloton mies ja voi arvovallallaan vaikuttaa lautakuntaan.
Elisabetille tämä käänne oli tervetullut, sillä kernaasti hän tahtoi niin pian kuin suinkin ryhtyä alttaritaulua maalaamaan, luonnostaan muuttamatta. Ja sitten myöhemmin syksyllä, saatuaan palkkion taulusta hän aikoi pitkistä ajoista käydä ulkomailla virkistymässä ja saamassa uusia taiteellisia virikkeitä.
Hannes Borg teki lähtöä. Kun hän poistuessaan kulki maalausjalustan ohi, hän huomasi Eversenin tärveltyneen muotokuvan.