Se herätti hänen hämmästystään ja hän alkoi aavistaa pahaa. Elisabet huomasi sen, eikä tahtonut kauempaa salata päivän kohtausta.
Kuultuaan Elisabetin lyhyen kertomuksen tapahtumasta, Hannes Borg laski muotokuvan takaisin jalustan juurelle ja virkkoi:
— Minua koko tuo muotokuvakysymys arvelutti, mutta en tahtonut siihen puuttua. Mutta annoitpa hänelle hyvän opetuksen. — Ja se hyöty ottelustanne ehkä on, että pääsemme tiheään seurustelemasta Eversenin kanssa.
Sitten Hannes Borg kertoi käynnistään Kuuselassa ja sanoi yhä enemmän antavansa arvoa Forsgrénin puolisoille. Ja ohimennen hän huomautti saaneensa siellä oppilaan, Forsgrénien sukulaisen, neiti Vanajan, joka aikoi antautua näyttelijäuralle.
Palattuaan kotiin ei Hannes Borgia myöhäisestä iltahetkestä huolimatta haluttanut panna maata. Hän rupesi hakemaan esille kirjojaan, mikä ei ollut helppo tehtävä, kun punaiset olivat panneet ylösalaisin hänen kirjastonsa. Puolisen tuntia etsittyään hän oli saanut esille melkoisen kasan näyttämötaidetta käsitteleviä teoksia, jotka järjesti työpöydälleen.
Hän katsoi ulos ikkunasta. Järvelle oli laskeutunut syksypuoleen kallistuvan kesän hämärä. Vaalea keltainen juova läntisellä taivaanrannalla tiesi auringon jo aikoja sitten menneen mailleen.
Rauha oli laskeutunut yli hänen kotinsa. Tämä koti ei ollut säästynyt kapinan hävitykseltä, ja kaikki kestetyt kärsimykset, kaikki katkerat ja järkyttävät mielenliikutukset olivat tähänasti painaneet maahan hänen elämänilonsa. Mutta nyt se taas alkoi elpyä ja nousta, ja hänestä tuntui kuin olisivat uudet keväiset nesteet ruvenneet kiertelemään hänen suonissaan. Ja hänessä heräsi samanlainen suuri työnhalu kuin entisinä aikoina. Nyt hän aikoi jatkaa historiallisten erikoistutkielmiensa sarjaa, "Luonteen ja toiminnan sankareita". Näissä monografioissa hän yleistajuisessa muodossa kuvasi huomattavia henkilöitä eri aikakausilta, asettaen ne kulttuurihistoriallista taustaa vastaan. Vapaasti hän tulkitsi iltakouluoppilailleen näitä luonteita, toivoen siten edistävänsä heidän henkistä kehitystään. Vasta myöhemmin hän aikoi ne julkaista. Ja esteettistä tutkielmaansa "Kauneus" hän tahtoi ruveta jatkamaan. Hänessä monasti heränneet tutkijan epäilyt olivat saaneet hänet keskeyttämään tämän työn. — Tokkohan saattoi tietoperäisesti eritellä kauneuden olemusta ja määritellä sitä yleispätevien käsitteiden avulla? — Eikö kauneus olemukseltaan ole jotain sui generis — jotain niin omalaatuista kuin auringonvalo, rakkaus, hyvyys — eikö kauneus ole luonnon salaisuus, jota se ei ihmisille ilmaise? Mutta joskin niin oli, saattoi sentään kiinnittää huomiota sen vaikutuksiin, niihin sielullisiin tapahtumiin, jotka heräävät kauneuden ihailijassa. Ainakin ne ovat avoinna tutkijan tarkastelulle ja erittelylle.
Hannes Borg katsoi kelloa. Se osoitti puoliyötä. Kuinka nopeasti tämä ilta oli kulunut, kuinka kevyt oli hänen mielensä. Hän viipyi vielä hetken kirjoituspöytänsä ääressä selaillen näyttämöhistoriallisia teoksia ja suunnitellen neuvoja, joita aikoi oppilaalleen antaa.
X
Hannes Borg oli ryhtynyt antamaan Aino Vanajalle "näyttämötunteja". Niitä oli kestänyt jo viikon päivät, ja sekä opettaja että oppilas olivat tehtävään innostuneet. Tunnit annettiin milloin Koivukoskella, milloin Kuuselassa. Hannes Borg saattoi todeta oppilaansa älyn pirteyden ja vastaanottavaisuuden.