— Tohtorille en tarjoa, sillä tiedän, että ette polta sikaaria.
Samassa hän puhalsi ilmaan hienotuoksuisen savupilven.
Hannes Borgia tämä kutsu ei miellyttänyt. Verrattain kauan hän oli asunut paikkakunnalla tutustumatta kapteeni Everseniin. Ja jo tuttavuuden alusta hän oli tuntenut jonkunmoista vaistomaista vastenmielisyyttä tätä sileän kohteliasta, nautinnonhaluista elostelijaa kohtaan.
Hän ei tietystikään voinut kieltäytyä ja vastasi kuivahkosti: — Kiitän kutsusta. Minä puolestani kyllä olen vapaa ensi lauantai-iltana, mutta en tiedä, miten on Elisabetin laita.
Elisabet sanoi vaatimattomasti:
— Ainahan näin maaseudun oloissa voi asettaa niin, että ilta on vapaa. Kiitän siis minäkin kutsusta.
Vieraalle tarjottiin teetä. Juodessaan virkkoi kapteeni Eversen:
— Rouva Borg on kai saanut tottua siihen, että kun teidät kutsutaan jonnekin kylään, niin teitä aina kiusataan soittamaan. Minä pyydän saada heti huomauttaa, että teidät minun talooni kutsutaan oman persoonanne vuoksi, ja että hyvin ymmärrän, että kieltäydytte esiintymästä, jos ette ole soittotuulella. Mutta voitte olla varma siitä, että olen teille erinomaisen kiitollinen, jos kauniilla soitollanne tahdotte luoda loistoa kutsuihini. Ainakin pelkään, etteivät muut vieraani jätä teitä rauhaan, heistä en todellakaan voi mennä takuuseen.
Elisabet väisti:
— Minun soitostani ei luullakseni olisi kuulijoille suurta huvia. Enhän enää juuri ollenkaan harjoittele. Maalaus on nyt pääharrastukseni.