— No niin, miten tahdot. Mutta tule ajoissa kotiin päivälliselle.
Väinö läksi hiihtämään. Ikkunasta hänen isänsä näki, miten tuo jäntevä nuori mies voimakkain liikkein suksillaan kiiti tasaisen niityn poikki ja katosi punaisen ladon kohdalla metsään.
Hannes Borg istuutui kirjoituspöytänsä ääreen ja alkoi merkitä paperille esitelmän pääkohtia, jonka hän aikoi pitää seuraavassa nuorisoseuran iltamassa. Mutta — tämä työ ei luistanut. Hän laski kynän pöydälle ja jäi miettimään, tokko hän pystyisi kasvattamaan pojastaan kunnon ihmistä, karsimaan pois hänen pahat taipumuksensa ja kiinnittämään hänet isäänsä ja kotiinsa.
Keskitalven iltapäivä pimeni, ja Henrika tuli ilmoittamaan, että päivällinen oli valmis. Väinöä ei kuulunut. Tohtori Borg käski Henrikan vielä odottaa jonkun aikaa, ennenkuin toi ruuan pöytään. Mutta kun ei odotettua ollenkaan näkynyt, Hannes Borg istuutui yksin syömään. Päivällisen jälkeen hän muutaman kerran kävi katsomassa pihanpuolisesta ikkunasta, eikö hiihtäjää näkyisi. Mutta turhaan. Ikävissään hän otti esille viulunsa, johon ei ollut pitkiin aikoihin kajonnut. Hän alkoi soittaa nuoruutensa aikuisia kappaleita. Välillä jousi vaipui alas, ja hän ajatteli: — Oliko Väinö tämän lyhyen oleskelun jälkeen taas jättänyt kotinsa? Eikö hän täällä viihtynyt? Oliko kulkurielämä painanut häneen liian syvät jäljet? — Ei, se ei voinut olla mahdollista. Olihan hänessä heikkoutta ja pahaa, mutta myös herkkää ja hyvää, Borgin suvusta periytyneitä ominaisuuksia…
Huomaamattaan hän alkoi soittaa kansanlauluja, ja niiden joukossa oli muutamia harvinaisia, jotka hän nuorena ylioppilaana jalkamatkoillaan oli kuullut sydänmailla.
Kun hän viimein herkesi ja katsahti taakseen, hän näki Väinön istuvan tuolilla ovensuussa. Nuorukaisen kasvoilla oli soiton herättämä harras ilme.
Hannes Borg meni iloisena hänen luokseen ja huomasi hänen silmissään liikutuksen kostean väikkeen.
Väinö nousi ja mutisi:
— Tulin hiihtäneeksi liian kauas, jalkojani paleli ja poikkesin kirkonkylään lämmittelemään.
— Odotin sinua jonkun aikaa päivälliselle. Sinun on kai nyt kova nälkä. Saamme heti illallista.