Seisoessaan Väinön vieressä hänestä tuntui kuin pojan henki olisi löyhkännyt väkijuomille. Mutta hän ei sanonut mitään ja toivoi erehtyneensä.
* * * * *
Seuraavana päivänä ennen lähtöänsä nuorisoseuran iltamaan Hannes Borg sanoi Väinölle:
— Etkö tule mukaani, minä pidän siellä esitelmän. Soisin, että saisit hyviä ja hauskoja tovereita, joita on useitakin kuulijoiden joukossa. Viihtyisit sitten paremmin tällä seudulla.
— En oikein tiedä, vastasi Väinö. Kun metsätöissä ollessani kävin iltamassa, näyttivät minua sormella ja sanoivat punikiksi.
— Tämän pitäjän nuorisoseuralaiset eivät sitä tee, sen takaan. He ovat siksi valistuneita.
— Kun ehdin enemmän perehtyä tähän kaikkeen… se on alussa niin outoa.
— Niinkuin tahdot. Mutta miten saat iltasi kulumaan minun poissaollessani?
— Onhan minulla ne kirjat, jotka teiltä sain.
— Niin, jospa todella niitä lukisit. Henrika valmistaa sinulle illallisen. Sinun ei tarvitse minua odottaa, jos sattuisin viipymään.