Hevonen oli pihaportaiden edessä, ja Hannes Borg läksi kirkonkylään. Nuorisoseuran uutta taloa ei oltu vielä rakennettu erimielisyyksien tähden, ja kokoukset ja iltamat pidettiin toistaiseksi erään varakkaan talon isossa tuvassa.
Väkeä oli kokoontunut tavallista runsaammin. Kauppias Herhiläkin oli siellä, ja hän tuli imartelevana tervehtimään tohtori Borgia eteiseen sanoen:
— Jos tohtorilla ei ole mitään sitä vastaan, jään minäkin kuuntelemaan esitelmäänne. Tosin tohtori puhuu etupäässä nuorille, mutta saattaa näin keski-ikäisellekin olla siitä oppimista, kun tohtori on niin perehtynyt kirjallisuuteen ja taideasioihin, vaikka kyllä minäkin luen kirjoja, mikäli monet hommani sallivat, mutta eihän se meikäläinen voi olla niihin niin perehtynyt kuin sellainen pesialisti kuin tohtori…
— Tällä kertaa en aio puhua kirjallisuudesta, vaan sovinnollisuudesta ja nuorisoseurojen tehtävästä sen edistämiseksi — näin keskeytti tohtori Borg Herhilän puheen.
Kauppias Herhilän kasvot kuvastivat pettymystä, ja hän huomautti:
— Sovinnollisuus olisi kyllä hyvä olemassa, mutta eipä sitä löydä tästä matoisesta maailmasta. Esimerkiksi kapteeni Eversen. Olenhan sitä miestä auttanut, mutta onkos se siitä kiitollinen. Kaikkea muuta. Ylpeä se vaan on ja katselee meikäläistä vaan noin yli olkain. Sanovat, että se nyt on tullut säästäväisemmäksi, mutta luulen, että se jo voi olla liian myöhäistä…
— Kuulijani odottavat minua, sanoi Hannes Borg ja siirtyi tupaan.
Hetken aikaa puhuttuaan hän huomasi, että Herhilä, joka oli istuutunut lähelle ovea, livahti tiehensä, eikä häntä sinä iltana sen enempää näkynyt.
* * * * *
Nuorisoseuran illanvietto kesti kauan. Oli jo myöhäinen, kun Hannes Borg palasi Koivukoskelle. Väinön ikkuna yläkerrassa oli pimeä. — Hän on jo makuulla, ajatteli Hannes Borg. Henrika tuli häntä vastaan eteisessä ja ilmoitti tapansa mukaan, että oli säästänyt tohtorille iltaruokaa. Hän lisäsi: