— Se nuori herra söi illallista ja sanoi sitten lähtevänsä kävelylle. Siitä on nyt kolmatta tuntia aikaa, eikä se vieläkään ole palannut.

Hannes Borg söi kiireisesti illallisensa, puki jälleen yllensä päällystakin ja läksi ulos. Sukset olivat paikoillaan. Hän läksi astumaan niityn poikki punaiselle ladolle vievää ajotietä, toivoen kohtaavansa poikansa. Mutta saavuttuaan tien mutkaan, hän kääntyi katsahtaen pihalle päin. Navetan päässä olevan pesutuvan ikkunasta pilkoitti valoa. Tämä tuntui omituiselta, kun Henrika oli ainoa, joka siellä kävi ja askarteli, ja hän tiesi Henrikan jääneen keittiöön. Hän päätti ottaa asiasta selvän, palasi pihalle ja riensi pesutupaan. Tultuaan lähelle hän kuuli sisältä ääniä ja naisen laulunloilotusta. Hän astui pesutuvan eteiseen ja tempasi oven auki. Sisällä istui Vapun Junu, käsi Heti Vaaksan kaulassa. Heidän edessään pöydällä oli viinapullo, ja kahvikuppi teki juomamaljan virkaa. Lähellä heitä istui Väinö, ihaillen tätä hellää idylliä. Kaikki kolme olivat jo vahvasti ryypiskelleet.

Hannes Borg tiesi, että Heti Vaaksa kapinan aikana oli toiminut ilmiantajana, jonka vääristä kanteluista moni kunnon mies ja nuorukainen oli joutunut punaisten uhriksi. Nähdessään oman poikansa tässä huonossa seurassa Hannes Borg ei voinut hillitä itseään, vaan sanoi vihoissaan:

— Sinun pitäisi hävetä, Junu, kun tulet vieraaseen taloon juopottelemaan ja houkuttelet toisen samaan paheeseen.

Junu karkasi pystyyn ja sanoi röyhkeästi:

— Eipä tässä ole tarvinnut houkutella, kun hänellä itsellään on ollut niin hyvä halu. Mutta voidaan lähteä muuallekin, ei meidän ole pakko jäädä tänne.

Hannes Borg huudahti:

— Sinun mittasi, Junu, alkaa jo olla täysi. Liian moni tietää, millaista ammattia näillä seuduilla harjoitat. Kiellän sinua ankarasti tästälähin seurustelemasta poikani kanssa ja tarjoamasta hänelle väkijuomia, muuten asetan sinut viranomaisten valvonnan alaiseksi.

— Enpä minä kaipaa herraskaisten poikien seuraa, ärjäisi Junu. Enkä niitä teidän viranomaisianne pelkää.

Hän veti mielenosoituksellisesti tupesta ison puukkonsa ja työnsi sen takaisin tuppeen, lyöden pari kertaa nyrkillään sen varren päähän.