— Mutta yhä useampi ääni oli yhtynyt alottajiin, ja pian kajahteli
Monte Carlon muistorikas laulu yhdentoista miehen voimalla.
Kun oli päästy loppuun, vetäisi Ström uuden korttipakan taskustaan, heitti sen pöydälle ja huudahti:
— Tuossa on teille kielioppia!… Ottakaamme oiva norri. Takaanpa, että joka miehen järki on huomenna terävä kuin partaveitsi.
Pelle sieppasi nopeasti kieliopin ja pisti sen alleen.
— Ei, pojat! Ennemmin sitten kävelemään raittiiseen ilmaan, sanoi
Runoilija.
Pois mentäessä pysytteli Rannan Martti Runoilijan rinnalla.
— Kuules, mitenkähän minä pärjään saksassa? kysyi hän arasti.
— Totta kai sinä jotenkuten. Mikä ettet?
— Näes… katsohan… minulla on ollut niin vähän aikaa sitä harrastaa… Jos sattuisin saamaan ehdot, niin kesällä en mitenkään ehdi…
— Olethan sinä suomennellut saksasta, johan siitäkin olet oppinut.