— Sanelitko sinä senkin kirjeen, jonka Susi sai? Millainen se oli? kysyi Pelle.
— En. Siitä en tiedä mitään. Mutta syytä on pelätä pahaa, jos saa päätellä Niilon kieroista viittauksista.
* * * * *
Seuraavana päivänä oli saksaa aamupäivällä.
Pojat istuivat luokassa huolettomina, vilkkaasti keskustellen.
Kaikille suureksi hämmästykseksi astui maisteri Sundberg luokkaan.
Tervehdittyään ja kirjotettuaan päiväkirjaan sanoi hän kuivasti:
— Teillä on huomenna matematiikan tunnilla saksaa. Maisteri Björk ja minä olemme vaihtaneet tunteja.
Luokalta ei kuulunut hiiskahdustakaan, mutta sydämet sykkivät rauhattomina ja jännitys kuvastui kaikkien kasvoilla.
— Paalanen tulee taululle ja jakaa janan jatkuvassa suhteessa.
Filosoofi seurasi kehotusta ja alotti.
Pellellä oli sattumalta kirja pulpetissa. Hän teki terävästi johtopäätöksensä ja antoi sen salavihkaa Puhakalle, joka avasi sen vapisevin käsin ja ryhtyi tutkimaan probleemia.