— Hurraa, pojat! Myöhäistä on meitä enää kuulustella. Ylihuomenna meillä tosin vielä on matematiikkaa, mutta opettajien kokous on jo huomenna.
— Nyt kahvilaan joka manu, komensi Runoilija.
Niilo Sora, seuraten saamiaan määräyksiä, tuli joukkoon.
— Sinä veit kirjeen? kysyi Runoilija.
— Vein.
— Ja toinen on taskussasi? Anna tänne.
— Tässä on.
— No, terve mieheen sitten. Onnea matkalle!
Ja tarkastettuaan kirjettä alkoi Runoilija selittää:
— Nähkääs, pojat, viisainta on olla varovainen. Jos Susi nyt on mies, niin varmasti hän ylihuomenna koskettelee munajuttua ja tunnustaa meidän viattomuutemme. Mutta saattaahan hän olla raukkamainen, niin ettei hiisku sanaakaan opettajille enemmän kuin meillekään. Ja siltä varalta minulla on toinen tunnustus tässä. Ellei Susi puhu mitään, toimitan tämän rehtorille; olenpa sen itse sanellut Niilo Soralle.