— Sinähän nyt puhetta pidät… Saunassako olet käynyt, kun naamasi noin loistaa? kysyi Runoilija.
— Sisäisestä rauhasta se johtuu; muistakaa Vibeliusta, maaherraa…
Mutta ettehän te sitä voi ymmärtää.
— Taitaa vain olla sinunkin sielustasi rauha kaukana, viitosten mies, naurahti Filosoofi.
* * * * *
Mutta kansliassa seisoi rehtori, lukien kirjettä, jonka hän vastikään oli löytänyt pöydältään:
'Herra Rehtori.
Minä se olin, joka heitin munia maisteri Sundbergin päähän. Peläten isääni en ole tähän asti uskaltanut puhua asiasta, mutta nyt lähden merille ja tunnustan tekoni, pyytäen sitä anteeksi. — Kuitenkin olen jo aikaisemmin esittänyt maisteri Sundbergille anteeksipyyntöni.
Kunnioittaen
Niilo Sora.'
Rehtori hämmästyi, hänen tuli hyvä ja keveä olla. Hän kutsui vahtimestarin puheilleen.
— Mistä tämä kirje on tullut? kysyi hän. — Tässä ei ole postileimaa.