— Ström koettaa nyt kunnolla suorittaa ehtonsa. Paras jättää laiskottelu ja huvitukset tuonnemmaksi, sanoi rehtori keveämmällä äänellä, tuskin huomattavasti hymyillen. Nähtävästi hän koetti keventää mielialaa.
— Ei rehtorin tarvitse huolehtia, minä kyllä opetan häntä, uskalsi
Pelle sanoa totisena.
Rehtori hämmästyi.
— Sinä! Korjaa sinä vain omat viitosesi, suupaltti.
Se tuli kuin vapahdus. Ja keventynein mielin pojat riensivät matkoihinsa.
Mutta opettajahuoneen eteisessä Pelle kaatoi maisteri Sundbergin palttoon taskuun törtöllisen pippuria.