— Suuri kivipata, jonka…
Maisteri Ringblom nousi tuoliltaan ja astui vakavin askelin Jokisen luo.
— Jokinen antaa minulle kirjansa, sanoi hän.
Hetken hän tarkasteli kirjaa ja sanoi sitten:
— Minä arvasin, että Jokisella on sanoja rivien välissä, t:n viiva on heikko, ja pata luetaan pala… Tämä on surullista.
Jokinen hätääntyi ja koetti puolustautua:
— Minä kirjotin ne viime tunnilla, kun läksyä valmistettiin, jotta ei suotta tarvitsisi hakea niitä sanakirjasta. En ole tullut pyyhkineeksi pois niitä, kun tänään ei ollut tekstiä läksynä.
Ringblom ei näyttänyt kuuntelevankaan.
— Onko muilla sanoja kirjotettu suomeksi kirjaan? kysyi hän.
Toiselta puolen luokkaa kohosi heti Runoilijan käsi. Maisteri meni hänen luokseen. Luokka liikehti rauhattomasti. Tenu käytteli ahkerasti kumia, Ström sujautti kirjansa poveen, ja Pelle käänsi sukkelasti puhtaan paikan esille.