— Tämä on kovin ikävä juttu, puheli Ringblom tarkastellessaan
Runoilijan kirjaa. — Minun täytyy keskustella rehtorin kanssa.
— Ei minulla ollut aikomusta luntata, selitti Runoilija vakuuttavasti.
Maisteri ei vastannut. Hän kulki miehestä mieheen tutkien kirjoja.
— Eihän meillä ollut tekstiä läksynäkään, kivahti Runoilija suutuksissaan.
— Hiljaa, sanoi Ringblom rauhallisesti.
Tenu oli saanut kirjansa puhtaaksi, ja Pellen rohkea temppu onnistui.
Tultuaan Strömin luo kysyi maisteri:
— Missä kirja on?
— Se unohtui kotiin, vastasi poika.
Aamiaiselle mentäessä kiihkoili Runoilija:
— Senkin pöhköpäät, miksette viitanneet joka mies, eihän hän koko luokkaa olisi voinut rangaista… Jos Riuna vaan antaa istuntoa, niin minä en istu.