— Eikä anna, tyynnytteli Filosoofi.
— Mene tiedä… Mutta minä selitän rehtorille. Minä en iankaiken rupea syyttömästi kärsimään.
Mutta ikävästi kävi. Kun pojat iltapäivällä palasivat kouluun, oli Jokisen ja Sahran pulpeteille pantu päiväkirjat. Kumpikin oli saanut kaksi tuntia istuntoa lunttaamisesta.
Runoilija oli raivosta kalpea.
— Tule mukaan nyt, sanoi hän Jokiselle.
He menivät kansliaan. Rehtori tuli kysymään heidän asiaansa.
— Maisteri Ringblom on antanut meille istuntoa, mutta me emme ole luntanneet.
— Eikö teillä ollut sanoja rivien välissä?
— Oli kyllä, mutta eihän meillä ollut edes käännösläksyäkään.
Rehtori mietti vähän aikaa.