Otettiin kortit esille; Runoilija ei tahtonut pelata.
— Tottahan toki. Miksi et? kysyi Filosoofi.
— Vapaus on jokaisella, vastasi Runoilija tyhjentäen jälleen lasinsa.
Aikaa kului. Runoilija joi yhä. Hän tuli humalaan, istui synkkänä ja kalpeana. Pojat katselivat häntä kummissaan. Filosoofi oli vaiti ja vakava.
Äkkiä Runoilija heittäysi iloiseksi. Hän nousi, levitti kätensä ja hihkaisi:
— Pelatkaa, pojat, ja ryypätkää! "Maailma on paha, mutta viinaa on paljon", missä näytelmässä niin sanotaankaan?… Tarjotkaas joku minulle tupakka. Minä en vielä ole koskaan polttanut, mutta sen konstin minä heti opettelen… Niin, vaikkapa sinä Jäntti… Antti kantti karvajalka… Tattis mamma, sano Lotan Mikko… Hih, pojat! Mies on kuin pyy ja sauhut kuin mettäksiä…
Sillä vaikka minä olen näin pikkanen poika, niin polttelen rettinkiä, hep taliali lei, hep taliali lei, niin polttelen rettinkiä…
— Sinä olet humalassa, sanoi Filosoofi tuijottaen häntä silmiin.
— Oliskohan? sano Nummisuutarin Esko. Noo, entä sitten?… Tuijota vaan, Filosoofi. Mitenkäs se sinun Schopenhauerisi sanookaan: "Yksikään ihminen ei ole vielä koskaan ollut täysin onnellinen, ei edes humalassakaan." Itsehän sen minulle opetit, Philosophi. Kuuletko, ei edes humalassakaan, hik!… "Strunt för resten, säger Jean Jacques, inte Rousseau, men Martin", sanoo Juhani Aho… Ristiä. Hih, pojat! Pelle tahtoo ristiä, ettekös kuule…
Ristityn ilman ristiä
ei Herra olla anna…