— Jääkää hyvästi, sanoi rouva viitaten kädellään ovelta.
— Mikä sinun on? kysyi Filosoofi hämmästyneenä katsoen toveriinsa.
— Äitisi… äitisi tietää.
— Mitä tietää?
— Kaikki, kuiskasi Runoilija kauhuissaan.
Syntyi hiljaisuus.
— Eihän!… Mutta tosiaan, kerran hän kysyi…
Samassa astui asianajaja Paalanen huoneeseen.
— Hyvä on, Sahra, sanoi hän. — Tovereistaan tulee huolehtia, se on koulupojan ja kaikkien ihmisten velvollisuus… Olen puhelimella järjestänyt asian. Vielä tänään viedään Rannan äiti sairashuoneelle, olen tilannut hänelle sinne paikan. Te ostatte kuukauden ruokaliput pojalle, ja lopuilla rahoilla hän lunastakoon tavaransa pantista. Minä kyllä hommaan jonkun siistimään hänen huonettaan… Mutta olkaa varovaisia, pojat. Katsokaa, ettette haavoita toverinne sydäntä. Antakaa hänelle lahjanne niin, ettei vasen käsi tiedä mitä oikea tekee.
* * * * *