"Anteeksi, pieni. Olin sinulle paha usein, pahin nyt… kun lähden."
"Ja minne lähdet, sano?"
"Samapa se, minne, en kuitenkaan ole luonasi."
"Ja miksi lähdet?"
"Lähden, koska rakastan."
"Toista… enemmän kuin minua?"
"Enemmän kuin sinua."
"Ja loukkasit minua tällä tavalla", kuiskasi tyttö kiihkeästi, purskahtaen haikeaan itkuun ja kääntyen selin, kasvojaan tyynyyn painaen.
"Mustasukkainenko olet, pieni?" sanoi ylioppilas miltei iloisesti.
"Anna minun olla!" nyyhkytti tyttö peitteeseensä kätkeytyen. Sitten vallitsi hiljaisuus pitkän aikaa.