— Olen vapaaehtoinen. Meitä on täällä pari tuhatta. Venäjä sortaa maatamme, kuljettaa sen parhaat miehet vankiloihin, ehkäisee painovapauden ja pyrkii meitä venäläistyttämään. Sitä emme voineet kärsiä. Karkasimme yli rajan Saksan riveihin ja aijomme vapauttaa maamme.
— Ah, ah! Ja kuinka se tapahtuu?
— Marssimme ensin Pietariin, sitten puhdistamme Suomen, sanoin naurahtaen.
— Verrückter Mensch! (Hullu ihminen.)
— Kuinka niin?
— Kauanko te olette jo ollut Saksassa?
— Puolitoista vuotta, ensimäiset meistä.
— Ah, ah!
Saksmannit katselivat toisiaan ihmeissään. Ystävällisesti neuvoivat he kanttiinin, jossa ei kuitenkaan ollut muuta kuin tupakkaa ja viiniä. Käteltiin toverillisesti ja saksalaiset seurasivat silmillään pitkän aikaa poistuvaa lumimaan miestä, joka nyt komeili jääkärin vihreässä takissa.
* * * * *