Mutta meille tuli levoton vappu. Mielestämme oli varmaa, että meidät pidätettäisiin Köpenhaminassa ja että meitä siellä kuulusteltaisiin. Silloin ei enää selviytyisi saksalaisena. Olisi suoraan sanottava, että olimme suomalaisia. Mutta miten selittää matkamme, ilmaisematta sen todellista tarkoitusta? Koska tulimme Saksasta, emme olisi saattaneet tekeytyä tavallisiksi pakolaisiksi, joita näihin aikoihin liikuskeli ulkomailla. Jos taas saataisiin selville, että olimme jääkäreitä, niin meidät ehkä vangittaisiin, sillä nykyään oli alettu meikäläisiä Ruotsissakin ahdistella…
Koko matkan me vaivasimme ankarasti päätämme. Syntyi moninaisia suunnitelmia, mutta jännitys ei hellittänyt. Köpenhaminan asemalla ei meillä kuitenkaan ollut minkäänlaista hätää, eikä meitä kukaan pitänyt silmällä. Riemuissamme ja vapautuneina me lähdimme samoamaan tätä vilkasta kaupunkia, jonka elämää monet kiittävät maailman rattoisimmaksi. Oli rahaa, oli vapaus ja ennen kaikkea oli ruokaa. Ja kyllä me söimmekin, söimme niin, että tarjoilija ravintolassa katsoi pitkään; mutta hänelle me tyrkkäsimme runsaat juomarahat käteen tuumien, että tuosta saat sinäkin kerran. Entäs kahvi! Hyvää kermaa, oivallista vehnäleipää ja pikku leivoksia! Olipa siitä kulunut erinäisiä hetkiä, kun viimeksi kääntelimme nisua kourissamme. Kelpasi, koira vieköön, olla irtolaispoikana suuressa maailmassa!
Mutta kun taas piti astua Malmöhön menevään laivaan, veti sydäntä sykkyrälle ja naamaa totiseksi. Tanskan puolella ei ollut kylläkään mitään hätää, näytimme vain matkalaukut tullimiehelle ja sillä hyvä. Mutta miten oli käyvä Ruotsissa?
Kun laiva laski rantaan Malmössä, johdettiin matkustajat suureen huoneeseen, josta heidät yksitellen päästettiin menemään, sen jälkeen kuin olivat näyttäneet tavaransa ja passinsa. Jättäysimme aivan viimeisiksi ja odotimme. Kun vuoromme vihdoin tuli ja me yritimme rohkeasti, noin ilman muuta vain sivuuttaa tarkastajan, kysyi tämä terävästi.
— Passi?
— Ei ole.
— Eikö teillä ole minkäänlaisia papereita?
— Ei.
— Kuinka niin?
— Me olemme suomalaisia pakolaisia.