Eräänä iltana, kun he jo olivat naimisissa, sanoi Irene:
— Mikä sinut muutti niin kokonaan, Valdemar? Minä olen sitä monta kertaa miettinyt.
Valdemar naurahti.
— En minä tiedä. Mutta luulenpa tosiaan, että olen tullut sangen pahaksi. Tiedätkö? Minä näen paholaisen toisinaan unissani.
— Höpsis!
— Ihan totta! Olen varma, että piru asustaa huoneessamme. Kun vaan ajattelen ilkeyksiä maata pannessani, niin heti hän unessa ilmaantuu.
— Valdemar, sinä olet hassu.
— Koetahan, Irene. Kenties sinäkin näet hänet. Ajattele oikein pahaa illalla.
Aamulla kysyi Valdemar:
— No, mitä näit?