— Me tahdomme ruokaa, huusivat pakolaiset.
— Vastahan ryöstitte kuormat tiellä, vastasi hän.
— Ei se riitä, siitä saivat vain muutamat.
— Ruokaa ei ole.
— Sitten me lähdemme Boris Glebiin.
— Menkää, siellä ei ole leivän palaa.
— Mutta me pääsemme Kirkenesiin.
— Ja mitä luulette sieltä lähtevän? Kolttakosken miehet ovat ottaneet kaikki. Ja sentään he ovat nälässä, kuten tekin.
Silloin kauhu valtasi pakolaiset ja he vaikenivat.
Mutta Kuusi osoitti heille tyhjiä varastovajoja. Hän löysi neljä rautakamiinaa eräästä varastosta, hän osoitti miehille lautoja, hän kannatti heiniä ja teetätti makuulavoja. Savua tuli kyllä vajoihin, mutta pakkanen ei päässyt puremaan ja miehet olivat tyytyväisiä. Kunpa vain olisi ollut ruokaa!