— Kyllä kuulin.
— Oliko kenttäpuhelin auran matkassa?
— Oli kyllä.
— Mutta kukaan ei ilmoita mitään. Siellä ei nyt ole asiat oikein…
Kuulkaa, ottakaa heti kaikki dresinat ja ajakaa auran luo.
Älkääkä unohtako filttejä, peitteitä, sairaspaareja. Lääkäri ja
sairaanhoitajia mukaan. Täältä käsin yritetään minkä ennätetään.
— Jos vain saisin miehet liikkeelle, he ovat kaikki lakossa.
— Älkää joutavoiko! Kuka nyt olisi lakossa! Onhan teillä aseet, käyttäkää niitä. Asiat ovat nyt sillä mallilla.
Töllevin siipiaura, joka ponnisteli paraikaa Petsamoa kohti, komennettiin heti takaisin ja suunnattiin Kolttakoskelle. Mutta koviksi pakkautuneet kinokset hidastuttivat pahasti sen kulkua. Nälkäiset miehet ponnistelivat niin, että hiki pisartui heidän otsalleen pakkasesta huolimatta, ja Jäkälä kulki kaikkialla kiihoittaen, neuvoen, rohkaisten, haukkuen. Minne tahansa hänen vakavat askeleensa suuntautuivat, siellä näytti uutta voimaa suihkivan miesten suoniin ja lapiot heiluivat uudella nopeudella.
Kun vihdoin päästiin Johanssonin pyöröauran luo, seisoi se tyhjänä kuin outo kummitus; Blom oli jo ennättänyt viedä kaikki haavoittuneet. Yliluonnollisilla ponnistuksilla särkyneet veturit siirrettiin syrjään. Sitten kytkettiin pyöröaura veturiin ja vietiin Tölleviin. Blom soitti.
— Onko paljon kuolleita? kysyi Jäkälä.
— Neljätoista miestä. Mutta on paljon sellaisia, joilta on katkennut jäseniä tai jotka ovat saaneet ruhjevammoja. Kaikkein eniten on pakkanen tehnyt tuhoa.