— Mutta jos nyt laivat tulevat! Lähetetäänkö Petsamosta heti muonaa?
— Juna seisoo valmiina asemalla, lastausta vailla. Otin varastosta ne kaksikymmentä kenttäkeittiötä, jotka siellä olivat ja sijoitin avovaunuihin.
— Minkätähden?
— Ajattelin, tuota, jotta ruokaa kait sitä pitäisi heti olla. Käskin matkalla keittämään valmiiksi sopivaa lientä. Se kun kylmä ruoka olisi liian raakaa nälkäiselle vatsalle.
Jäkälän kirkkaista silmistä loisti eräänlainen hillitty ihailu.
— Se on suomalaisen työtä, sanoi hän vaatimattomasti.
Mutta nuo yksinkertaiset sanat kiertelivät kuukausimääriä työmiesten suussa ja niistä tuli sananparsi. Se oli ainoa tunnustus, minkä Jäkälän oli kuultu koskaan antavan.
Kivimäen pyöröaura suunnattiin Nautsia kohti vereksillä lapiomiehillä varustettuna.
Kello seitsemän illalla, myrskyn oltua kaksikymmentäviisi tuntia tauoksissa, soitettiin Petsamosta, että muonalaivat olivat onnellisesti saapuneet satamaan.
Kello kymmenen aikana särpivät Töllevin miehet ahnaasti lämmintä, virkistävää lientä, jota Kivimäen kokit olivat matkalla keittäneet. Tunnin päästä alkoi ruuan jako Kolttakoskella ja aamuyöstä Nautsissa.