— Niin, se on ainoa keino, mutisi hän itsekseen, temmaten päällysvaatteensa ja rientäen ulos.
Kiirein askelin harppasi hän katua ja kääntyi Potsdamerille.
— Ellei hän minua voi auttaa, niin sitten en ymmärrä mihin ryhdyn.
Hän pysähtyi erään pensionin luo, missä muuan Berliniin komennettu jääkäri asui. Tämä kuului "pommareihin", amiraali-esikunnan palveluksessa oleviin miehiin, ja oli erikoisesti saanut tehtäväkseen Suomeen lähetettävien poikien matkaanvarustamisen. — Ilta oli kuitenkin jo pitkälle kulunut ja ulko-ovi oli lukossa, mutta Orri soitti yökelloa ja selitti talonmiehelle, että välttämättömien syiden takia hänen oli tavattava toveriaan.
— Jumala, ellei hän vielä ole kotona, lennähti Orrin mieleen, hänen kiitäessään monta askelta kerrallaan portaita ylös. Mutta onni oli hänelle myötäinen, toveri oli jo nukkumaan menossa ja kummeksui melkolailla tätä myöhäistä vierailua.
— Sinähän olet kovin kiihdyksissäsi, sanoi hän.
— Mitä nyt on tapahtunut?
— Kuule, auta nyt minua, hyvä veli, jos suinkin
voit. Minun täytyy päästä lähtemään Saksasta…
— ???