Kapakassa alkoi olla humalaisia. Baarin puolella rämpytti joku pianoa ja huumaantuneita pareja kieppui hurjassa pyörteessä ahtaalla lattialla. Toiset istuivat korkeilla tuoleillaan nauraa hohottaen ja juoden amerikkalaisia trinksejä ja coctailejä. Nuorukaisella ei näyttänyt olevan onnea tälläkään kertaa, ja masentuneena hän seurasi tätä äitelää kevytmielisyyttä, joka häntä kyllästytti.
Mutta vihdoin näytti hänen päähänsä pälkähtävän jotakin ja hän vilkaisi ovelle, Siellä istui tuo nuori tyttö vieläkin, perin surumielisen näköisenä, tuijottaen häntä suurilla, sielukkailla, ihanilla silmillään. Orri viittasi häntä luokseen, itsekseen ihmetellen, mistä kohtalon oikusta tuokin neitonen jo noin nuorena oli joutunut näille poluille. Tyttö nousi vastahakoisesti.
— Saanko pullon sektiä ja kaksi lasia. Tyttö nyökkäsi teennäisen kylmästi.
Kun hän oli tuonut pullon, täytti hän ainoastaan toisen lasin ja aikoi sitten mennä tiehensä.
— Toinen myöskin, pyydän, sanoi Orri, viitaten lasia.
— Miksi, yksinhän istutte kumminkin?
— Mikäli et tahdo tehdä seuraa. Onneksesi!
— Et välitä minusta kuitenkaan.
— Kukapa ei sinusta välittäisi, syväsilmä. Istu, juo!
Tyttö kiepsahti ketterästi hänen polvelleen ja tyhjensi siemauksella lasinsa.