"Kylläpä olen tänään vauhko", ajatteli Orri itsekseen. Varmaankin pitkäaikainen rasitus ja kodin läheisyys, kiihkeä toivo päästä hetkeksi lepäämään, olivat ärsyttävästi vaikuttaneet hänen hermostoonsa.

* * * * *

Tuvan ovi oli auki, eikä sisältä kuulunut mitään ääntä.

Orri astui hiljaa etehiseen, sydämen kiivaasti sykkiessä, ja kurkisti… Olihan äiti siellä kuitenkin… Omissa ajatuksissaan näkyi olevan ja puuhaili jotakin penkin luona, korin yli kumartuneena. Mitä ihmettä sillä oli korissa?… Villoja… Tosiaankin, keritsimetkin olivat pöydällä… Nyt kääntyi, villatukku kourassa ja meni ikkunan luo tarkastamaan. Ei näkynyt tulijaa huomaavan… Orri vetääntyi nurkan varjoon.

Kas, mitä vuosi oli tehnyt: uusia vakoja oli uurtunut rakkaille kasvoille ja silmät olivat ikäänkuin vaipuneet syvemmälle. Orrin rinta nousi ja laski rajusti. Hän vetäytyi yhä enemmän syrjään ja avasi vihdoin äänettömästi kuin varas oman kamarinsa oven. Kaikki siellä oli paikoillaan, kaikki puhdasta ja siistiä, kuten ennenkin. Siinä vuode, siinä kantele, jonka kielille hänen sormensa polttivat, siinä hänen tekemänsä koivuinen nojatuoli… Suuri koiranheisi ikkunan alla oli kasvanut, ja ruispellolla, etäämpänä, näkyi jo kuhilasrivejä.

Orri sulki jälleen oven ja astui tuvan kynnykselle… Eikö äiti todellakaan huomannut?… Vihdoinkin! Villatukko putosi kädestä, huulet alkoivat vavista, sitten seurasi kirkaisu, ja tuossa tuokiossa lepäsi äiti ainoan poikansa sylissä.

— Paavo, sinäkö se tosiaan olet? kyseli onnellinen äiti kyyneltensä läpi. — Voi minua vanhaa hupsua. Oikein itku tulee, eikä osaa ajatella… Tulit kuitenkin. Pääsit kuitenkin… Voi, jos tietäisit… Jos tietäisit…

Äiti purskahti uudestaan itkemään, kykenemättä sanojaan jatkamaan ja kouristuksen tapaisesti syleillen poikaansa, joka liikutettuna silitteli hänen harmaantuneita hiuksiaan.

— Kuinka voit, äiti? kysyi poika, saadakseen vanhuksen tyyntymään.

— Mikäs minun on voidessani. Mutta sinä? Mitä sinulle kuuluu?… Niin, niin, ethän sinä sitä näin vain voi selittää. Sitten kerrot, myöhemmin… Minä kiehautan kahvia sinulle…