— Keitä, äiti, olen sitä monesti kaivannut. Entä isä?
— Pellolla on. Kyllä tulisi, jos tietäisi… Isä se sinua on puolustellutkin, kun minä väliin olen soimaillut… Soimaillut, kun sillälailla läksit. Sanaa sanomatta.
Orri istui kotinsa penkillä, katseli ulos, katseli äitiään ja hymyili.
* * * * *
— Hyvää päivää, täti, kuului iloisesti ovelta.
Tupaan astui hoikka, vaaleatukkainen maalaistyttö, jolla oli miellyttävät kasvot, ihmeen syvänsiniset silmät ja maalaiselle pienet kädet, jotka työ oli kovettanut ja aurinko ahavoittanut.
— Kas, Aino! Viikkoon et ole käynyt, mikä sinua nyt lennättää?
— Enkö sitten saisi tulla, täti?
— Saat, saat, hyvä lapsi. Enhän minä tietenkään sitä tarkoittanut.
— Katsokaapas, täti! Toin lämpimäispullan. Oikean vehnäpullan.