— Kuinka niin?
— Ei vaan.
Sivu-ovi aukeni vähän ja pörröinen, viehättävä naisen pää ja osa avonaista, valkeata kaulaa ilmaantui näkyviin. Punaisten huulten välissä sauhusi paperossi.
— Täällähän oletkin, kultaseni. Huomenta. Etkö tule kahville? kysyi kiemaileva ääni.
— Olen jo juonut. Ja minulla on vieraita, vastasi valtioneuvos hillitysti, mutta kylmästi.
— Jestas! Anteeksi, en tahtonut häiritä, huudahti rouva kurkistaen sohvalle, jonka ovi oli estänyt näkymästä. Pyöreä rinta kuulsi laajan pitsikauluksen raosta.
— Ahaa! Tukkukauppias. Terve tuloa. Kuinka voitte?
— Teidän sädepiirissänne voi aina kuin kaksikymmenvuotias, vastasi kauppias hymyillen.
— Kiitoksia, vanhapoika. Jäättekö aamiaiselle?
— Kiitos. Sydän tahtoo, järki kieltää. Asiat, asiat.