"Ehk'ei niin hyvästi kuin sinä, mutta toki niin paljon, että pääsen täältä pois aamuun mennessä."
"Mitä tekee sitten? Ei jaksaa soutaa kuusi — kymmenen — kahdeksan penikulma!"
"Sitä en tiedä. Minä teen kuitenkin mitä tahansa varoittaakseni isääni ja kelpo Haukansilmää ja koko joukkoa uhkaavasta vaarasta."
"Rakastaa Haukansilmä?"
"Jokainen, joka hänet tuntee, rakastaa häntä. Sinäkin pitäisit, ei, rakastaisit häntä, jos tuntisit hänen sydämensä!"
"Ei pitää hänet yhtään — liian hyvä pyssy — liian hyvä silmä — liian paljo ampuu irokeesit ja Kevään heimo. Täytyy ottaa hänen päänahka, jos voi."
"Ja minun täytyy se pelastaa, jos voin, Kevät. Siinä asiassa me olemme täydelleen eri mieltä. Minä etsin kanotin nyt, kun kaikki nukkuvat ja jätän tämän saaren."
"Ei voi; Kevät ei sallii; kutsuu Nuolenpää."
"Kevät, sinä et tahdo pettää minua? Sinä et voisi saattaa minua turmioon ensin tehtyäsi niin paljon minun hyväkseni."
"Juuri siksi", vastasi Kevät tehden kädellään torjuvan liikkeen ja puhuen sellaisella lämmöllä ja vakavuudella, jota Mabel ei ennen ollut huomannut hänessä. "Huutaa kovasti Nuolenpää. Vaimon huuto herättää soturi ylös. Kevät ei antaa Lilja auttaa vihollinen — ei antaa intiaani vahingoittaa Lilja."