Le Bourdon tajusi jälleen erehdyksensä ja selvittäysi pulasta parhaansa mukaan, itsekseen päättäen olla enää asettumatta kahden tulen väliin millään uusilla kompastuksilla tässä arkaluontoisessa asiassa. Hän huomasi nyt, että oli aivan toista laskea leikkiä itse Whisky-Keskuksen kanssa hänen suuresta viastaan kuin virkkaa etäisintäkään viittausta siihen niiden kuullen, jotka säälittelivät puolison ja veljen alennusta. Hän siis vain terotti uusien ystäviensä mieliin valppauden välttämättömyyttä nyt, kun intiaanit väkijuoman vereksestä lemusta varmaankin päättelivät ihmisolentoja vastikään olleen majassa.
"Minä palaan puuhun ja silmään taas niiden liikkeitä", lopetti Le Bourdon. "Tähän mennessä täytyy niillä jo olla tuli sytytettynä, ja tähystimelläni on saatavissa parempi käsitys niiden aikeista ja tunteista."
Mehiläispyytäjä läksi vartiopaikalleen, ja häntä seurasi vitkastellen Margery. Tyttöä pidätteli neitseellinen ujous, mutta huolestus ja halu saada mahdollisimman pian tieto asiain käänteestä voittivat sen.
"Ne ovat virittäneet loimuavan takkavalkean, joka valaisee kirkkaasti koko talon sisäpuolta", kertoi Le Bourdon, päästyään varovasti puun latvuksen kätköön. "Punaisia paholaisia hyörii ovesta sisään ja ulos, ja niillä näkyy olevan sekä kalaa että metsänriistaa kypsennettävänä. Kas, yhä vain lisää kuivia risuja kasataan tuleen näyttämön valaisemiseksi; siellä on kuin ilmi päivä. Totisesti, niilläpä on vanki matkassaan!"
"Vankiko!" huudahti Margery naisellisen surkuttelevasta "Eihän toki valkoihoinen?"
"Ei — hän on punanahkainen niinkuin ne kaikki — mutta, maltas kun saan tähystimeni paremmin paikalleen — niin, oikeassa olin ensi näkemällä!"
"Mitä näet, Bourdon?"
"Muistanet, Kukka, että veljesi ja minä puhuimme kahdesta intiaanista, jotka vierailivat luonani tammistoahoilla. Toinen oli pottawattamie ja toinen chippewa. Edellisen tapasimme kuolleena ja päänahkansa menettäneenä hänen erittyänsä meistä, ja jälkimäinen on nyt tuolla majassa, sidottuna ja vankina. Hän on poikennut järvelle, matkallaan Fort Dearborniin, ja kaikesta oveluudestaan ja päättäväisyydestään huolimatta on hän joutunut vihollistensa käsiin. Hyvä on hänelle, jos hänen kiinniottajansa eivät saa tietoonsa, miten kävi soturin, joka surmattiin majani lähellä ja jätettiin puuta vasten istumaan!"
"Luuletko noiden villien aikovan kostaa kumppaninsa kuoleman tälle onnettomalle?"
"Tiedän hänen olevan detroitilaisen kenraalimme palveluksessa, kun taasen pottawattamiet ovat englantilaisten palkkaamia. Jo tämä tekisi heidät keskenään vihollisiksi ja on epäilemättä ollutkin hänen kiinniottamisensa syynä; mutta minun on vaikea käsittää, miten intiaanit täällä järvellä voisivat tietää, mitä on tapahtunut viitisenkymmenen penikulman päässä tammistoahoilla."