Jalavan luona päättyi vaikein taival tuvalta päin tullessa. Kun nevan keskikohdalla kasvoi hajallaan useita jalavia, pelkäsi mehiläispyytäjä, että hän ei kenties osaisikaan heti oikealle puulle, vaan joutuisi peräytymään kiivaasti takaa-ajettunakin. Hänellä oli tavallisesti mukanaan pieni salalyhty, jonka hän oli aikonut ripustaa tämän jalavan alilehvistöön johtotähdeksi, mutta hän epäröitsi ajatellessaan, että valo saattaisi opastaa vihollisia yhtä hyvin kuin häntä itseänsäkin. Jos Margery ottaisi hoitoonsa lyhdyn, niin hän varmaankin saisi hyväkseen sen suoman edun, valon pilkottamatta puusta liian pitkää aikaa. Margery käsitti saamansa ohjeet ja lupasi noudattaa niitä tarkoin.
"No, Jumalan haltuun, Margery", lisäsi mehiläispyytäjä. "Kaitselmus on toimittanut minut ja veljesi perheen yhteen tukalina aikoina; jos eheänä selviän tästä seikkailusta, niin katson velvollisuudekseni tehdä kaikkeni, auttaakseni Gershomia asettamaan vaimonsa ja sisarensa vaaran ulottumattomiin."
"Auttakoon Herra, Bourdon", puolittain kuiskasi kiihtynyt tyttö. "Tiedän ihmishengen pelastamisen ansaitsevan alttiutta, vaikka on kysymyksessä vain intiaanikin, enkä tahdo houkutella sinua luopumaan tästä yrityksestä; mutta älä puutu enempään kuin on välttämätöntä ja luota siihen, että käytän lyhtyä aivan niinkuin sinä olet neuvonut."
Nämä kaksi nuorta eivät olleet tunteneet toisiansa vielä kokonaista päivääkään, mutta tunsivat kuitenkin sitä tuttavallista keskinäistä luottamusta, jota maailman hyörinässä vain vuodet kykenevät tavallisesti luomaan ihmismielessä. Luontomme salaperäisiin ilmiöihin kuuluu tämä äkillinen ja voimakas myötätuntoisuus, joka kahden samaan sukupuoleen kuuluvan kesken virittää ehdottoman ystävyyden ja eri sukupuolta olevien välillä saa syttymään kiihkeän kiintymyksen.
Kun Le Bourdon erkani kumppanistaan, joka oli nyt peräti jännittynyt hänen menestyksestään, hapuillakseen esiin tolansa pimeässä suon lopputaipaleen poikki, vetäytyi Margery puun taakse ja tarkisti ensi työkseen, oliko lyhty täydessä kunnossa, jotta sitä voitaisiin silmänräpäyksessä käyttää tärkeään palvelukseensa. Tästä varmistuttuaan hän huolestuneesti suuntasi katseensa majaan päin. Mehiläispyytäjä oli jo kadonnut jäljettömiin, sillä edessä kohoava kunnas oli liian tummana taustana, päästääkseen hänen varjoansa näkyviin. Mutta villejä hääräsi vielä illallisvalmistuksissaan pirtissä, vaikka useat olivat jo tyydyttäneet ruokahalunsa ja etsineet itselleen leposijan yöksi. Hyvillä mielin näki Margery, että jälkimäiset olivat sijottuneet tulen lähettyville, niin lämmin kuin yö olikin. Luultavasti tahtoivat he siten välttää moskiitojen puremia, niitä kun yleensä on kiusanhenkinä jokivarsilla.
Margery erotti selvästi chippewan suoran vartalon puunrunkoon köytettynä. Häneen hän enimmäkseen pitikin katseensa kohdistettuna, odottaen hänen lähellään ensiksi jälleen havaitsevansa mehiläispyytäjän. Tämän oli sillävälin hieman vaikea löytää tietänsä rämeen poikki, mutta kompuroiden esteitten yli ja yleensä säilyttäen pääsuunnan hän pääsi kiinteälle pohjalle siinä ajassa kuin oli olettanutkin. Hänen oli noudatettava mitä suurinta varovaisuutta. Intiaaneilla oli tapansa mukaan koiria; kaksi oli ollut näkyvissä, loikoen noin puolitiessä majan oven ja vangin välillä. Hän tiesi hyvin, mitä palveluksia punanahat odottivat näiltä elukoilta, joita he pitävät enemmän etuvartijoiksi kuin suureksikaan avuksi metsästysmatkoilleen. Nousten mäen kuvetta ylös hiukan syrjässä valovirrasta, joka yhäti tulvi majan avoimesta ovesta, hän kyllin korkealle päästyään tähysti asiain tilaa majan ympäristössä.
Runsaasti puolet villejä oli vielä jalkeilla, vaikka keitto- ja syöntihommat olivat jo melkein päättyneet. Tavattoman varovasti edeten saapui Le Bourdon valojuovan reunalle, jolloin hän oli kymmenen kyynärän päässä vangista. Siinä asetti hän luikkunsa pientä puunrunkoa vasten ja veti esille puukkonsa, ollakseen valmis katkomaan vangin siteet. Kolmena eri kertana, mehiläispyytäjän täten varustautuessa, kohottivat molemmat koirat päätänsä ja nuuskivat ilmaa; vanhempi niistä päästi kerran kumean ja pahaenteisen murinan. Mutta tämä hälytyksen vihje tuotti suurta hyötyä Le Bourdonille ja chippewalle, kumma kyllä. Jälkimäinen kuuli murinan ja näki koirien rauhattomuuden, päätellen siitä, että hänen takanaan oli joku olento tai vaara vaanimassa. Tästä hän luonnollisesti johtui omistamaan jännittynyttä huomaavaisuutta sille suunnalle, käyttäen kuuloaistia ainoana tarkkaamiskeinonaan, kun ei kyennyt kääntämään ruhoansa, raajojansa taikka päätänsä.
Siten heristäessään korviansa oli Kyyhkynsiipi kuulevinaan oman nimensä sellaisena kuiskauksena, jollaisella puhuttelija tahtoo kutsua lyhyen matkan päästä mahdollisuutta myöten säästäen ääntänsä. "Kyyhkynsiipi"- ja "chippewa"-sanoja seurasi pian "mehiläispyytäjä" ja "Bourdon". Tämä riitti; nopeaälyinen soturi äännähti hiljaa ikäänkuin puolittain tukahtuneesti ähkäisten kivusta, ja sen ymmärsi puhuttelija hyvin tarkkaavaisuuden merkiksi. Kuiske taukosi sitte tyyten, ja vanki odotti tuloksia järkkymättömän kärsivällisenä kuten amerikalainen intiaani ainakin. Minuuttia myöhemmin tunsi chippewa nahkapunoksen heltiävän kyynäspäistänsä. Sitte kietousi käsivarsi hänen uumilleen ja katkaisi ranteitten siteen. Samassa kuiskasi ääni hänen korvaansa: "Ole rohkeana, chippewa — ystäväsi Bourdon on tässä. Pystytkö seisomaan?"
"Ei seisoa", vastasi intiaani hiljaa kuiskaten; "liian paljon sidettä".
Seuraavassa tuokiossa vapautuivat chippewan sääret ja polvet. Kaikista kiinnikkeistä oli nyt jäljellä ainoastaan se, jolla vanki oli kytketty puunrunkoon. Jättäessään sen katkaisematta osotti erämies kylmäveristä harkintakykyään, sillä jos vankka niinivitsas olisi leikattu poikki, olisi intiaani kaatunut pitkälleen kuin pölkky, koska tiukat siteet olivat ehkäisseet verenkierron ja aiheuttaneet tavallisen tilapäisen herpaannuksen. Kyyhkynsiipi sai hierotuksi käsiänsä ja ranteitansa yhteen, ja mehiläispyytäjä hankasi hänen jalkojaan puun tyven taakse ojentautuneena. On helppo arvata Margeryn tuskallinen jännitys, kun hän näki Le Bourdonin saapuneen puulle eikä voinut käsittää, miksi vielä viivyteltiin.