Pastorilla ja korpraalilla ei ollut mitään aihetta epäillä Pietarin vilpittömyyttä, koska olivat jo turvallisesti matkustaneet hänen seurassaan ja havainneet hänen antamansa neuvot hyviksi. He suostuivat senvuoksi heti kavalan villin ehdotukseen. Se oli paras ja viisain menettelytapa tällähaavaa, jopa aivan ainoa mahdollinen. Mackinaw oli mennyttä, Chicago samaten, ja Detroitiin oli nyt pyrittävä niemimaan poikki, käyttämättä järvien helpompaa, mutta paljoa mutkittelevampaa taivalta. Gershom myös helposti taipui uskomaan, että tämä poikkeus alkuperäisestä matkasuunnitelmasta oli käytännöllinen ja välttämätöntäkin, ja hän päätti liittyä seurueeseen.
Le Bourdonin laita oli toisin. Hän tunsi saloseudun ja tiesi villien tavat, eikä hän voinut pitää viisaana palata metsäahoille, vaan katsoi paljoa paremmaksi kaikille pyrkiä sittekin vesitse uutisasutuksiin, vältellen järville parveilevia villejä mahdollisimman valppaasti. Tuollainen, paikoilleen jääminen keskelle rauhatonta aluetta tuntui hänestä varsin arveluttavalta, ja lisäksi pysyi hän edelleenkin ensimäisessä vaikutelmassaan, että Onoa salaisesti kuului amerikalaisten vihollisiin. Tätä kaikkea hän innokkaasti selitteli valkoihoisille kumppaneilleen, kutsuen heidät sitä varten syrjään. Mutta nämä pysyivät itsepintaisina, niin luotettavan vaikutuksen oli Onoa osannut heihin tehdä. Gershomiin tehosi erityisesti kunnon korpraalin varma ja horjumaton käytös, ja naisten oli pakko jäädä miehensä ja veljensä luo.
7. LUKU.
Hunajalinnan varustaminen.
"Sinun olisi parempi lähteä virralta, kun kaikki kanootit ovat vielä tällä puolella", virkkoi Margery kävellessään Le Bourdonin kanssa veneitä kohti neuvottelun päätyttyä ja toiminnan hetken ollessa juuri käsissä. "Muista, että joudut ihan yksin kulkemaan niin tavattoman pitkän taipaleen!"
"Välttämätöntä olisi meidän kaikkien pyrkiä takaisin uutisasutuksiin niin joutuin kuin voimme, Margery", sanoi mehiläispyytäjä mietteisiin vaipuneena. "En ollenkaan pidä tuosta Pietarista; hän on huonossa huudossa sotaväen keskuudessa, ja minut tekee ihan onnettomaksi ajatus, että sinä saatat olla hänen vallassaan."
"Lähetyssaarnaaja ja korpraali näkyvät luottavan häneen, kuten veljenikin. Mitä voi kaksi naista tehdä, kun heidän miehinen suojelijansa on tehnyt päätöksensä?"
"Muuan, joka hyvin mielellään olisi sinun suojelijasi, sievä Margery, ei ole päättänyt viisaaksi ollenkaan luottaa Pietariin. Usko itsesi minun hoivattavakseni, ja minä joko menetän henkeni tai vien sinut turvallisesti ystäviesi luo Detroitiin."
Margery punehtui ja loi katseensa alas, näyttämättä olevan suorastaan pahoillansa. Mutta hänen vastauksensa oli niin luja ja nopea, että se osotti hänen olevan täydellisesti tosissaan.
"En voi jättää Dorothya nykyiseen asemaansa — ja velvollisuuteni on pysyä veljeni mukana", sanoi hän.