Mehiläispyytäjä huokasi, ja hyvin päättäväisestä miehestä kääntyi hän nyt kovin epäröiväksi.
"En pidä siitä tavasta, millä Pietari ja Kyyhkynsiipi nyt haastelevat", virkkoi hän ajatuksissaan. "Intiaanin ollessa niin totisena on tavallisesti jotakin pahaa tekeillä. Mutta luullakseni voin sentään häneen luottaa; äskeisistä väleistämme päättäen täytyy hänen olla kerrassaan harvinainen konna, jollei hän ole horjumaton ystävä."
"Onko turvallista luottaa kehenkään, Bourdon? Ei — ei — sinun on paras lähteä järvelle ja laittautua Detroitiin niin joutuin kuin voit. Vaarassa ei ole ainoastaan omaisuutesi, vaan henkesikin."
"Minun on mahdoton jättää sinua näin turvattomiin oloihin, Margery, kun kerran en luota muun seurueen päättämän menettelyn käytännöllisyyteen", lopetti mehiläispyytäjä. "Minun on sijotettava hunajani johonkin talletuspaikkaan ja valmistauduttava lähtemään takaisin ylös virtaa. Minne sinä menet, Margery, sinne minäkin, jollet sano minulle, että seurani ei sinua miellytä."
Tämä lausuttiin hiljaisesti, mutta päättävästi. Margery tuskin tiesi mitä ajatella. Että häntä salaa ilahdutti, sitä ei voi kieltää, mutta samalla hän oli jalomielisesti ja vilpittömästi huolissaan Bourdonin menestyksestä. Samassa kutsuikin Gershom hänet avukseen lähtövalmistuksiin, joten puhelu senkin johdosta päättyi.
Gershom tahtoi korjata pois talouskapineensa ennen kuin lähti ylös virtaa. Kaikki hommasivat muuttopuuhissa paitsi chippewa, joka Le Bourdonista näytti valppaalta ja epäluuloiselta. Kun jälkimäisellä oli toimitettavanaan parin, tunnin työ, olivat toiset valmiina lähtöön aikaa ennen kuin hänellä oli kuoppansa kaivettuna. Sovittiinkin senvuoksi, että mehiläispyytäjä lopettaisi hommansa muiden mennessä virran yli ja kootessa Gershomin vähiä tavaroita. Kyyhkynsiipeä ei kuitenkaan näkynyt kanoottien ollessa lähtökunnossa, ja Pietari meni ilman häntä. Vasta seurueen jo tultua pohjoisrannalle yhtyi chippewa valkoihoisen ystävänsä seuraan, istuutuen kaatuneelle puunrungolle katselemaan jälkimäisen työskentelyä omaisuutensa suojelemiseksi mutta tarjoutumatta vähimmälläkään tavalla auttamaan häntä. Mehiläispyytäjä tunsi liian hyvin intiaanin vastenmielisyyden muuhun työhön kuin tavalla tai toisella sotaisiin ponnistuksiin, ihmetelläkseen kumppaninsa välinpitämättömyyttä.
"Luulin sinun melkein jo lähteneen tammistoaholle meidän edellämme, Kyyhkynsiipi", huomautti Le Bourdon puuhassaan. "Tuo heimoton intiaani näytti hiukan panettelevan poissaoloasi; hän kai olisi halunnut sinua auttamaan huonekalujen kantamisessa kanootteihin."
"Saanut squaw't — mitä hän tarvitsee siihen parempaa? Pysyn poissa pottawattamie-polulta — en tahdo päänahkaa menettää, ainoastaan ottaa."
"Mutta Pietari sanoo pottawattamie-miesten menneen matkoihinsa ja että meillä ei ole enää mitään syytä peljätä heitä, ja tuo tietäjäpappi vakuuttaa, että me saamme uskoa Pietaria."
"Onkohan se hyvä tietäjä? Parasta varoa sitä Pietaria sentään!" virkkoi Kyyhkynsiipi. "Valkonaama luottaa valkonaamaan, ja intiaani luottaa intiaaniin — niin luultavasti parasta."