"Kuitenkin luotan minä sinuun, Kyyhkynsiipi, ja tähän asti et olekaan pettänyt minua!"
Chippewa loi mehiläispyytäjään niin merkitsevän katseen, että se kiusasi tätä vielä monta päivää jälkeenpäin, herättäen hänen mielessään ahdistavaa aavistelua. Siihen aamuun asti olivat noiden kahden välit olleet mitä tuttavallisimpia, mutta tuossa katseessa välähti jotakin rajua vihaa. Oliko mahdollista, että chippewan tunteet olivat muuttuneet! Oliko Pietari millään tavoin osallisena tuon katseen salaperäisyyteen? Epäluulo painosti Le Bourdonia hänen viimeistellessään talletuspaikkansa, mutta olosuhteet eivät enää sallineet mitään suunnitelman muutosta. Muutaman minuutin kuluttua istuivat nuo kaksi kanootissaan ja olivat menossa yhtymään kumppaneihinsa.
Pietarin vakuutukset olivat pitäneet paikkansa. Intiaaneja ei näkynyt missään, ja Gershom vei korpraalin säilytyspaikalleen niin luottavaisena, että molemmat miehet olivat jättäneet rihlapyssynsä rannalle. Siinä Le Bourdon tullessaan hätkähtäen näki ne, mutta mitään vaaraa ei tosiaankaan ollut ilmaantunut. Hän otti nyt melkein tyhjentyneeseen kanoottiinsa osan Gershomin tavaroista, jotka kaikki kannettiin kätköpaikastaan rantamalle.
Le Bourdonin ei ollut vaikea saada Margerya vakuutetuksi siitä, että hänen veljensä vene olisi liian raskaassa lastissa vastavirtaan kuljettaessa, jollei tyttö siirtyisi hänen omaan kanoottiinsa. Kyyhkynsiipi tarvittiin melomaan apuna Waringille, ja muut kolme pysyivät kanootissa, jolla olivat virralle saapuneetkin. Täten järjestäytyneinä alottivat seikkailijamme uuden matkansa.
Nouseminen vastavirtaan oli luonnollisesti kokonaan toista kuin alastulo. Eteneminen oli vitkallista ja monin paikoin tukalaa. Useasti oli kanootteja sauvottava vuolteissa, ja sattui sellaisiakin taipaleita, että koko lasti oli purettava miesten selkään ja vähin erin kannettava maitse kuten kanootitkin. Tällaisessa aherruksessa oli korpraali varsin jäntevä, eikä kumpainenkaan intiaani kieltänyt apuansa näin miehekkäässä urheilussa. Gershom myös oli vironnut jälleen rivakasti hoitamaan tehtäviänsä.
Matkaa kesti siten useita päiviä, etenkin kun kellään ei tuntunut olevan kiirettä. Pietari odotti suuren neuvottelukokouksensa lähestymistä ja oli yhtä tyytyväinen pysymään kanootissa kuin viettämään leirielämää ahoilla. Gershom ei milloinkaan ajatellut ajan hukkautumista, ja mehiläispyytäjä taasen olisi hyvillä mielin viettänyt koko kesänkin noin hauskasti, Margeryn enimmäkseen istuskellessa hänen kanootissaan. Tavallisilla retkillään piti Le Bourdon kahlekoiraansa kumppaninaan, mutta nyt sai Kenno samota pitkin metsiä, jotka yleensä reunustivat rantoja, yhtyen herraansa aina kun poikettiin maihin.
Lähetyssaarnaajalla ja korpraalilla ei myöskään ollut mitään erityistä kiirettä suunnitelmissaan. Edellistä oli Pietari osannut johtaa suuriin käsityksiin hänen edustamansa uskonnon leviämisestä punaihoisten keskuuteen, jahka hän pääsisi kunnollisesti selvittelemään heille heidän suurta alkuperäänsä ja yhdyssidettänsä valkoihoisten kanssa, ja jälkimäinen luotti siihen, että Pietari kaikessa hiljaisuudessa keräisi intiaanien keskuudesta amerikalaisten puolelle voimia, joiden keralla hän saisi kunnostautuneeksi.
Päivä päivältä heikkeni mehiläispyytäjän epäluuloisuus tätä kamalaa teeskentelijää kohtaan, kun rauha säilyi aivan häiriintymättömänä. Ainoastaan Kyyhkynsiipi tajusi selvästi hänen seuransa vaarallisuuden muutamista puolittain luottamuksellisista huomautuksista, joita Pietari oli katsonut voivansa virkkaa punaihoiselle seuralaiselle. Mutta häntäkin eksytti jonkun verran se seikka, että Pietarin menettelyyn ei soveltunut ehdottomasti liittyä kumpaiseenkaan silloiseen suureen sodankävijään. Hän päin vastoin kiihkeästi halusi nähdä heidän tuhoavan toisensa, ja alkaneet vihollisuudet olivat senvuoksi antaneet erityistä virikettä hänen vihansa hankkeille. Hän oivalsi täydellisesti Kyyhkynsiiven tunteet ja tiesi hänen olevan vihoissa pottawattamie-heimon kuten useimpien muidenkin Michiganin heimojen kanssa; mutta se ei hänelle mitään merkinnyt. Jos Kyyhkynsiipi kerran tavotteli valkoihoisten päänahkoja, niin oli hänelle yhdentekevää, ahdistiko chippewa englantilaisia vai amerikalaisia; kumpaisessakin tapauksessa kohdistui tuhoaminen hänen vihollisiinsa. Näin ollen ei ole kummeksittavaa, että Pietari tosiaan sydämessäänkin pysyi aivan samalla kannalla Kyyhkynsiiven kuin Variksensulankin suhteen, ja siitä johtunut ehdottomasti vilpitön sävy sai chippewan epäröimään, missä määrin hän oli oikeassa peljätessään valkoihoisen seuransa kohtaloa, josta Pietari ei ollut rohjennut hänelle lausua selviä viittauksia.
Ainoastaan kerran huomasi mehiläispyytäjä heidän vitkallisesti edetessään ylös Kalamazoota Pietarissa mitään tukea alkuperäisille aavistuksilleen. Retken neljäntenä päivänä, kun koko seurue lepäili ponnisteltuaan melkoisen "kantamistaipaleen", huomasi Le Bourdon heimottoman villin katseen kiertävän valkoihoisesta toiseen niin peräti hornamaisin ilmein, että hänen sydämensä ihan alkoi sykkiä nopeammin. Hän oli vilahdukselta nähnyt Pietarin sellaisena hetkenä, jolloin kostajan povessa alituiseen riehuvan tulivuoren pakottava voima kävi vaikeaksi hillitä ja jolloin muisti elävimmin kuvaili valkoihoisten tuottamia vääryyksiä. Mutta se vaikutelma, jonka Le Bourdon sai katseesta, häipyi taas piankin, kun sille ei ilmestynyt lisää aihetta.
Oli hiukan merkillistä, että Margery todella alkoi vähitellen kiintyä Pietariin, usein osottaen päällikölle sellaista huomaavaisuutta kuin tytär isälleen. Tämä johtui ihmeellisen villin ylväästä ja kohteliaasta käyttäytymisestä. Kaikkinakin aikoina on intiaanisoturi harras erityisesti säilyttämään rodullaan huomatun arvokkuuden ja säädyllisyyden, mutta ani harvoin osottaa hän huomaavaisuutta naisiakin kohtaan. Epäilemättä on heillä inhimilliset tunteet, kaiketikin rakastavat he vaimojansa ja lapsiansa niinkuin muutkin; mutta heidän kasvatuksessaan on sellaisten tunteiden kätkeminen niin tärkeänä tekijänä, että pelkkä syrjäinen harvoin pääsee niitä havaitsemaan. Pietarilla ei arvattavasti ollut perhettä, ja varmaankin hän ensimältä piti vain silmällä järjestelmällistä petollisuuttaan, vähin erin alkaessaan pyyntiretkillään omistaa huomiota seurueensa naisille, tarjoamalla heille riistansa parhaita paloja ja selittelemällä koetelluimpia intiaanien ruuanlaittotapoja lihan maukkaimpien ominaisuuksien edistämiseksi. Mutta päivä päivältä kävi hänen sävynsä etenkin Margerya kohtaan läheisemmäksi ja luonnollisemmaksi. Tytön teeskentelemättömyys, säveä hellyys ja naisellinen urheus viattoman hilpeyden kirkastuttamana näytti tehoavan tähän miltei tunnottomaan villiin, vaikka tämä koettikin vastustaa sellaista heikontavaa vaikutusta. Kenties oli Margeryn kauneudella osuutensa näissä noin jäykälle mielelle uusissa tunteissa. Pietari alkoi ehdottomasti pehmitä leppeyteen nuorta tyttöä kohtaan, ja luonnollisena vastakaikuna lisääntyi tytön luottamus ja myötätunto kamalan intiaanin hyväksi.