"Nauraa pienenä — ehkä niin; hän on pieni eikä tiedä, mitä tapahtuu. Mutta intiaani ei naura enää, kun kasvaa. Riista mennyt, maa mennyt, vainio mennyt. Ei enää tilaa intiaanille — valkonaama tahtoo kaikki. Valkonaama nuori mies nauraa — punanahka nuori mies itkee. Niin se on."
"Voi, eihän toki, Pietari! Minua surettaisi suuresti, jos ajattelisin asiain olevan sillä kannalla. Punaisella miehellä on yhtä hyvä oikeus — ei, hänellä on parempi oikeus tähän maahan kuin meillä valkoihoisilla, ja Jumala varjelkoon, ettei hänellä olisi aina täyttä osuuttansa maasta!"
Margery sai luultavasti kiittää hengestään tuota rehellistä, luonnollista tunteenpurkausta, joka lausuttiin niin lämpimästi ja vilpittömästi, ettei voinut vähääkään epäillä sen tulevan suoraan sydämestä, Niin omituisia me ihmiset olemme sielultamme! Minuuttia aikaisemmin ei Pietari ollut tehnyt mitään poikkeusta tytön hyväksi siinä suunnitelmassa, jonka hän oli muodostanut valkoihoisten tuhoamiseksi, ja kaiken tämän muutti ikäänkuin silmänräpäyksessä Margeryn innokas ja oikeudentuntoinen käsitys siitä suuresta asiasta, jossa Pietarin ajatukset yksinomaan askartelivat. Hänen mietteensä saivat nyt aivan toisen suunnan.
"Haluaako tyttäreni tätä?" vastasi Pietari. "Voiko valkonaama squaw haluta jättää intiaanille mitään hänen metsästysmaistansa?"
"Tuhannet meistä haluavat sitä, Pietari, ja minä yhtenä. Tuon tuostakin olemme puhelleet tästä asiasta perhelietemme ääressä, ja myöskin Gershom on samaa mieltä. Tiedän Bourdoninkin ajattelevan samaten, ja olen kuullut hänen sanovan, että kongressin pitäisi laatia laki, jolla estettäisiin valkoihoiset saamasta haltuunsa lisää intiaanien maita."
Pietarin kasvoilla kuvastui omituisia ilmeitä sinä lyhyenä tovina, jolloin hänen tuima tahtonsa oli joutumassa parempien tunteitten vallitsemaksi. Ensin hän näytti hämmentyneeltä, sitte loi mielipaha varjonsa hänen katsantoonsa, ja viimeisenä heräsi inhimillinen myötätunto pitkällisestä uinahduksestaan. Margery tajusi sanojensa vaikutuksesta sen verran, että tunsi saavansa mahtavan villin sävystä rohkaisua. Osaltaan vaikutti epäilemättä myöskin mehiläispyytäjän onnistunut toiminta siihen siveelliseen käsitysten muuttumiseen, joka nyt oli päässyt tuntumaan Pietarin povessa.
Näistä toimista kannattaa vielä lyhyesti mainita, että Le Bourdon kaukolasinsa avulla sai toimitetuksi intiaaneille jännittävän karhunpyynnin, luonnollisesti ollen saavinansa opastuksensa ylitseen ammahtaneelta mehiläiseltä, ja että hän lopuksi kaadatti puun, jonka ontelosta intiaanit saivat runsain määrin mitä makeinta herkkua. Tällainen menestys tuotti hänelle mitä suurinta suosiota soturien keskuudessa. Pietari pani merkille tämän ilmiön ja oli siitä nyt hyvillään, sillä hän ei ollut ainoastaan antanut Margeryn yhä enemmän hellytellä sydäntään, kunnes tytön voitto, oli tänään tullut täydelliseksi, vaan hän oli sekä tytön kiintymyksen että Bodenin merkillisten taitotemppujen takia alkanut varsin pahasti epäillä, miten viisasta oli yrittää väkivaltaa tuollaiselle tietäjämiehellekään.
Pietarin asema oli nyt kovin kiusallinen, hänen jouduttuaan epäröivälle päälle ihan viime hetkellä. Juuri tänä iltana oli sovittu pidettäväksi tällä samalla ruohoaavikolla päälliköiden lopullinen neuvottelu valkoihoisten surmaamistavasta. Saattoiko hän vielä yrittää poikkeuksia suunnitelmaan, jota oli itse niin kaunopuheisesti juurruttanut kaikkien kansalaistensa mieliin? Syvissä mietteissä ilmotti hän Le Bourdonille toivomuksenaan, että valkoihoiset nyt palaisivat Hunajalinnaan, jonne lupasi saapua jälkeenpäin joko auringon laskiessa tai varhain aamulla. Nuori pari läksi ystävällisesti tervehtien, ja korpraali seurasi jälkijoukkona. Lähetyssaarnaajan pidätti salaperäinen päällikkö hetkiseksi puheilleen. Valkoihoisten avioliittomuotoa osaksi tuntien kehotti hän harrasta hengenmiestä siunaamaan parinkunnan, "jonka Manitou oli tuonut yhteen".
"En ymmärrä, miksi välität siitä asiasta", vastasi hengenmies hiukan ihmeissään; "mutta pyyntösi on kyllä järkevä, sillä sen verran olen minäkin havainnut molempien nuorten väleistä. Kyllä kehotan Bourdonia ja Margerya vahvistamaan liittonsa, jos sinä vuorostasi lupaat puhua kansalaisillesi esi-isienne entisyydestä siihen suuntaan kuin teille kaikille viime yönä selittelin."
"Minä puhun niinkuin veljeni haluaa — tehköön hän niinkuin minä haluan. Tahdon saada sanotuksi päälliköille ennen kuin päivä laskee, että nuori valkonaama mehiläispyytäjä on ottanut nuoren valkonaaman squaw'n wigwamiinsa."