Pietarilla oli niin hyvä menestys tällä henkilökohtaisella todistelullaan, että useimmat läsnäolijat kuvittelivat kärpän ryömivän johonkin koloon ja katoavan. Mutta sitäpä ei Ungque tehnyt. Hän oli kansanpuhuja intiaanien tapaan, ja sen sijaan että olisi nolostunut, nousikin hän vastaamaan yhtä vireästi kuin paatunut väittelijä ainakin, vaikka niin tavattoman nöyräksi tekeytyneenä, ettei yksikään voinut pahastua hänen julkeudestaan.
"Tuntematon päällikkö on vastannut", hän sanoi. "Se ilahuttaa minua. Minä rakastan kuulla hänen sanojansa. Korvani ovat aina auki, kun hän puhuu, ja ymmärrykseni on herkempi. Minä näen nyt, että on hyvä hänen olla heimottomana. Hän saattaa olla cherokee, ja silloin soturimme toivottaisivat hänelle pahaa." Tämä oli näppärä letkaus, sillä cherokeet olivat se heimo, jota kaikki läsnäolijat enimmin vihasivat. "On parempi hänen olla heimottomana kuin kulkea cherokeena. Hänen saattaisi olla parempi esiintyä kärppänä.
"Veljet, meille on sanottu, että meidän pitää tappaa kaikki valkonaamat. Minä pidän siitä neuvosta. Maalla ei voi olla kahta omistajaa. Jos valkonaama omistaa sen, niin intiaani jää kulkuriksi. Mutta heimoton päällikkö sanoo meille, että me emme saisikaan tappaa kaikkia valkonaamoja. Hän ajattelee, että tuo mehiläispyytäjä voi olla tietäjämies ja saattaa tuottaa meille intiaaneille suurta vahinkoa. Veljet, näin en minä ajattele. On parempi tappaa se mehiläispyytäjä ja hänen squaw'nsa niin kauvan kuin voimme, jotta sellaisia tietäjäpyytäjiä ei tulisi lisää meidän pelotukseksemme. Jos yksi mehiläispyytäjä voi tuottaa niin paljon vauriota, niin mitä tekisikään kokonainen mehiläispyytäjien heimo? Minä en halua nähdä niitä lisää. On vaarallista haastaa mehiläisten kanssa. On parasta, ettei kellään ole sitä lahjaa.
"Veljet, eikö se riitä, että valkonaamat tietävät niin paljoa enemmän kuin punaiset miehet? Pitääkö heidän saada mehiläiset ilmottelemaan heille, mistä on löydettävissä hunajaa, karhuja, sotureita? Ei, ottakaamme mehiläispyytäjän ja hänen squaw'nsa päänahka, jotta sellainen tietämys loppuu. Olen puhunut."
Pietari ei enää noussut. Hän tunsi arvokkuutensa vaativan vaitioloa. Useat päälliköt lausuivat nyt mielipiteensä lyhyeen. Ensi kertaa siitä saakka kun salaperäinen päällikkö oli alkanut saarnata ristiretkeänsä kääntyi virtaus häntä vastaan. Kärppä ei puhunut enempää, mutta toiset parantelivat hänen lausumiansa viittauksia. Pietari oivalsi, että hän olisi Le Bourdonin ja Margeryn pelastamista vieläkin yrittämällä vain vaarantanut oman asemansa, kykenemättä toteuttamaan tarkotustansa. Hänen oli senvuoksi käännettävä tappionsa parhain päin. Sitte kun asiasta oli keskusteltu runsaan tunnin verran nousi hän puhumaan tavalla, joka riisti hänen vastustajiltaan aseet.
"Veljet", lausui hän arvokkaasti, lopettaakseen keskustelun, "minä en ole nähnyt suoraan. Sumua nousee väliin silmien eteen, ja silloin me emme näe. Minä olen ollut sumussa. Veljeni hengitys on puhaltanut sen pois. Nyt näen selvästi. Minä näen, että mehiläispyytäjien ei sovi elää. Kuolkoon tämä — kuolkoon myöskin hänen squaw'nsa!"
Tähän päättyi kysymyksen periaatteellinen pohtiminen. Vielä parin tunnin ajan järjesteli kokous käytännöllisiä toimenpiteitä, jolloin Pietari sai ohjattavakseen suunnitellun verilöylyn yksityiskohdat.
* * * * *
Hunajalinnassa Gershom ja Dorothy ottivat hyvin tyynesti vastaan tiedon omaisensa avioliitosta, sillä tapaus oli odotettu. Näin jännittävissä olosuhteissa ei sen äkillisyys voinut muutenkaan herättää suurta huomiota. Varsinkin Dorothy oli epämääräisen ahdistuksen vallassa, sillä Kyyhkynsiipi oli aamupäivällä riistaa tuodessaan joutunut hänen kanssaan tavallista pitempään keskusteluun ja tullut silloin lausuneeksi vakavia viittauksia, että koko seurueen oli paras kiireimmiten lähteä paikalta. Ilmeisesti tietäen vakoilunsa perusteella, miten vaarallisesti verkko oli kiertymässä Hunajalinnan asukkaiden ympäri, alkoi hän seuraavana aamuna uudistaa vihjauksiansa mehiläispyytäjälle, jonka avioliitto näytti herättävän hänen ystävyyttänsä yhä hartaammaksi, niin että hän entistä vähemmin epäröitsi kansansa salaisten aikomusten ilmaisemisessa intiaanien ainaiseen kiertelevään tapaan. Le Bourdon oli senvuoksi varsin vakavalla päällä, kun Pietari aamupäivällä palasi ruohoaavikolta heti Kyyhkynsiiven vetäydyttyä omiin hommiinsa.
Margery otti vanhan päällikön hyvin herttaisesti vastaan ja sai hänen synkän katsantonsa melkoisesti kirkastumaan. Pietari tahtoi puhutella mehiläispyytäjää kahden kesken, ja tämä näki hyvin, että salaperäisellä päälliköllä oli jotain erityistä sydämellään, vaikka hän ei tiennyt päätellä, missä määrin hän vieläkään saattoi luottaa miehen vilpittömyyteen.