Hänen ja Nahkajalan kesken oli jo aikoja sitten ollut kateellista kilpailua siitä, kumpi oli osavampi pyssymies. Heidän taitavuutensa vertaaminen oli tähän asti supistunut heidän omiin kehumisiinsa. Mutta nytpä he ensi kerran saisivat kilpailla julkisesti. Kalkkuna oli jo sidottu puuhun, mutta koko ruumis oli lumen peitossa, niin ettei näkynyt muuta kuin punainen paisunut pää ja pitkä kaula. Jos lintu haavoittui lumen peittämästä kohdasta, niin se jäi entiselle omistajalleen; mutta jos vain höyhenkin hivenen liikahti näkyvistä osista, niin joutui se onnellisen ampujan saaliiksi.
Neekeri, joka istui lempilintunsa rinnalla nietoksessa, oli juuri juhlallisesti ilmoittanut nämä ehdot, kun Elisabet lähestyi serkkunsa kanssa.
— Pois tieltä, pojat! karjui Billy Kirby, asettuen ampumisasentoon.
Pois tieltä, te nuoret korpinpojat tahi ammun minä teidät sipaleiksi!
Ja te, Brown, jättäkää jäähyväiset kalkkunallenne!
— Seis! huudahti nuori Oliver. Minäkin olen sen haluajia! Tässä on minun maksuni, Brown. Minä tahdon kanssa ampua laukaukseni!
— Se olkoon suotu teille! huusi Kirby. Mutta oletteko te niin rikas, että voitte maksaa laukauksen, jota ette ammu kuuna kullan valkeana?
— Elkää kerskuko ennen aikojaan, Billy Kirby! virkkoi Nahkajalka. Tehän saatte laukaista vain kerran. Ja jos poika ei lintuun osaisikkaan, joka minua ei ollenkaan ihmetyttäisi, sillä hänen kätensä on kipeä ja jäykkä, niin tulee vielä teidän perästänne tarkka pyssy ja tottunut silmä!
— Kas vain, vanha Nahkajalka, vieläkös tekin olette elossa? touhusi hänen ainainen vastustajansa. No, kaikessa tapauksessa on minulla etuoikeus!
Neekerin silmistä kuvastihe sama jännitys kuin katsojistakin, erotus oli vain toiveissa. Sillä aikana kun puunhakkaaja vitkalleen, mutta varmasti nosti pyssyn tähdätäkseen kalkkunaa, huudahti linnun omistaja:
— Ole varuillasi, Puter! Liikauta päätäsi, hölmö! Etkö näe, että sinua tähdätään?
Huudon tarkoituksena oli kääntää ampujan huomiota muuhun, mutta sen vaikutus jäi tuiki tehottomaksi. Billy Kirby tähtäsi mitä huolellisimmin. Hetkisen kuluessa ei kuulunut hiiskaustakaan ja — laukaus pamahti. Lintu käännälti päätänsä ja leväytti siipiänsä, mutta samassa se taas tyynesti painautui lumeen. Henkeä pidättäen vaikenivat kaikki vielä hetken, mutta neekeri katkaisi hiljaisuuden, rähähtäen nauramaan kohti kurkkua, ja ylenmääräisessä ilossaan hän kieriskeli kinoksessa.