— Se oli oikein, Puter! kirkui hän, hyppäsi pystyyn ja syöksähti linnun luo, ikäänkuin sitä syleilläkseen. Johan minä sanoin, että kyllä sinä hänet mujautat! Vielä yksi ropo, Billy, niin saatte uuden laukauksen!
— Ei, huudahti Oliver, nyt on minun vuoroni! Te olette jo saanut minun rahani!
— Voi, voi! Ne rahat menevät hukkaan, päivitteli Nahkajalka. Kalkkunan pää ja kaula on liian pieni maali voimattomalle kädelle! Parempi olisi, jos antaisitte minun ampua. Ehkäpä me sitten sovimme linnusta neiti Templen kanssa.
— Toinen laukaus on minun! vastasi nuori metsästäjä, tähtäsi nopeasti ja laukasi paikalla. Mutta lintu ei liikahtanutkaan. Ja luodin jälkeä tarkastaessa huomattiin, ettei se ollut sattunut edes puuntynkäänkään.
Brown ei muistanut iloitakkaan viimeisen ampujan harhaan menneestä laukauksesta, kun Natty astui ampujan paikalle. Hänen ihoonsa ilmestyi suuria, ruskeita täpliä, sieramet laajenivat ja hänen ruskeat, luisevat kätensä hapuilivat hänen tietämättänsä kinoksessa. Sillaikaa kun kalkkunan omistajan tuska ilmaisihe mainitulla tavalla, seisoi tuskan aiheuttaja niin tyynenä ja varmana kuin ei siinä olisi ollut ainoatakaan katsojaa. Hän siirsi oikeata jalkaansa hiukan taaksepäin, ojensi vasemman kätensä pitkin pyssynpiippua ja kohautti pyssyä lintua kohti. Siinä tuokiossa siirsihe jokaisen katse ampujasta ammuttavaan. Mutta silloin kuin odotettiin laukauksen pamahtavan, kuuluikin vain hanan lupsahdus lukkoon.
— Ei lauennut, ei lauennut! riemuitsi neekeri, ponnahtaen kyykkysiltään ilmaan kuin hurja ja rientäen linnun luo. Yritys on kuitenkin laukauksen veroinen.
— Sehän on sulaa hulluutta, ihminen, — ärähti vanha metsästäjä suuttuneena, — että yritys olisi laukauksen arvoinen. Pois tieltä, sieltä, että saan Billy Kirbylle näyttää, mitenkä joulukalkkuna ammutaan.
— Rehellisyys maan perii! huudahti neekeri. Jokainenhan sen tietää, että yritys on ihan sama kuin laukaus. Kysy herra Jonekselta — kysy neitiltä tuossa.
— Se on totta, tolkkusi Billy, se on tämän paikkakunnan tapa, Nahkajalka. Jos tahdotte toisen kerran ampua, niin pitää teidän siitä maksaakkin vielä. Kas niin, nyt koetan minä taas onneani. Tässä on rahani. Nyt on minun vuoroni.
— Kaksintaistelussa, jolloin molemmat ampuvat yhtaikaa, katsotaan yleensä laukaukseksi, vaikka hana pettääkin, sanoi ylituomari ratkaistaksensa riidan. Ja tässäkin tuntuu minusta turhalta vaatia, että mies saisi koko päivän yrittämästä päästyäänkin yrittää ampua kalkkunaa. Minun mielestäni pitää Nathanael Bumpon maksaa uudestaan, ennenkuin hän saa toisen kerran koettaa.