Niin arvokkaan henkilön mielipide, joka sitä paitsi lausuttiin asianmukaisen painokkaasti, vaiensi muut. Ainoastaan Nahkajalka oli tyytymättömän näköinen.
— Minun mielestäni pitää kysyä Elisabet-neitinkin mieltä, virkkoi hän.
Jos minun hänen mielestään täytyy myöntyä, niin olkoon menneeksi.
— Minä arvelen, että teidän nyt täytyy siihen suostua, sanoi neiti Temple. Mutta minä suoritan maksun teidän puolestanne ja sitten te koetatte uudestaan.
Sillä välin oli Billy Kirby valmistaunut ampumaan toistamiseen.
Hän näytti täydellisesti käsittävän, että siitä se riippui hänen vastainen maineensa eikä hän sen tähden laimin lyönyt mitään, joka suinkin vain saattoi hänen menestymistänsä varmentaa. Hän tähtäsi, tähtäsi tähtäämästä päästyäänkin, vaan ei näyttänyt uskaltavan laukaista. Ei ainoatakaan ääntä, ei edes Brownin, kuulunut hänen valmistautuessaan. Viimein hän laukaisi, mutta yhtä onnistumattomasti kuin ensi kerrallakin. Paikalla kajahti neekerin ilohuuto. Hän nauraa rätisi ja tanssia temmelsi nietoksessa, niin kauvan kuin jalat kestivät.
Billy oli hirveän vihainen huonosta onnestaan. Hän tarkasteli lintua joka puolelta ja väitti osanneensa muutamaan höyheneen.
Mutta väkijoukko kinasti vastaan, sillä se piti neekerin puolta, joka tuon tuostaankin uudisti: rehellisyys maan perii!
— Ei ole sitä miestä, joka sadan kyynärän päästä osaisi kalkkunanpäähän, intti Kirby, kääntyen neekeriin. Hullu olinkin sitä koettaessani!
— No, no, Billy Kirby, huudahti Nahkajalka, väistykäähän vähän, niin näytän teille miehen, joka on osannut parempaankin maaliin kuin kalkkunakukkoon, vieläpä aikana semmoisena, jolloin sekä intiaanit että metsän pedot häntä yhtä aikaa ahdistivat.
Hän kohautti pyssyänsä monta monituista kertaa. Vihdoin hän laukaisi. Savu, pamaus ja hetken jännitys estivät katsojaa heti saamasta selville laukauksen seurausta. Mutta sen onnistuminen ei ollut mikään salaisuus, sillä Elisabet huomasi ritarinsa painaltavan pyssynperän hankeen ja hänen suunsa vetäytyvän äänettömään nauruun. Pojat riensivät puun luokse ja nostivat maasta hengettömän kalkkunan, jonka pää riippui kiini ruumiissa vain hienosta nahkarimpsakkeesta.