Vihon viimeinkin teki lämmin vuoden aika tuloaan. Vuorten ruskea väri vaihtui lehdikon heleän vihreään, josta kuuset ja petäjät tummempina pistivät näkyviin, ja tammienkin hitaat silmukat suurenivat, ilmoittaen kesän lähestyvän. Muutamana päivänä ilmoitti Richard aikovansa seuraavana yönä lähteä järvelle nuotanvetoon. Niin pian kuin uusikuu alkoi valaista maita, mantereita, meni hän Benjamin Penguillanin, joka ennenkin oli vesillä ollut, ja muutamain muiden nuorten miesten kanssa veneeseen, johon suuri nuotta oli sitä varten hankittu, ja ohjasi sen määrätylle paikalle järven länsirannalle. Marmaduke kulki pyyntipaikalle jalkaisin tyttärensä, hänen ystävänsä Luisen ja nuoren Edvardsin kanssa.
— Minä muistelen, sanoi Elisabet isälleen, sinun kerran kertoneen ensimmäisestä käynnistäsi näissä metsissä. Mutta minä muistan sitä hyvin hämärästi, sillä monet muut muistot lapsuuteni ajoiltani ovat sitä hälventäneet.
Silloin siirtyi Edvards lähemmä tuomaria ja iski häneen tummat silmänsä, ikäänkuin lukeakseen hänen sisimmät ajatuksensa.
— Sinä olit vielä hyvin nuori silloin, lapseni, vastasi Marmaduke, mutta varmaan sinä kuitenkin muistat, kun jätin äitisi ja sinut tullakseni tarkastamaan näitä silloin vielä asumattomia seutuja. Jylhä on sinusta seutu nytkin. Mutta olisitpas sen nähnyt silloin, kun minä täällä ensi kerran kävin! Minä tunkeuduin tuon vuoren huipulle, jonka sitten nimitin "Aavevuoreksi", sillä näköala sieltä oli kuin unennäköä. Ei ollut yhtään ainoata aukkoa tuossa äärettömässä aarniometsässä, paitsi järvi, jonka pinta päilyi tyynenä, kirkkaana. Viimein näin savun nousevan läheltä sen itäistä rantaa. Se oli ainoa inhimillisen olennon merkki. Kulettuani savua kohti tapasin vuoren juurella kallion kylessä vestämättömistä hirsistä kyhätyn majan.
— Se oli Nahkajalan mökki, virkkoi Edvards nopeasti.
— Ihan oikein. Siellä vielä seisoessani tuli Natty, selkä koukussa kantaen ampumaansa hirveä. Siitä asti olemme olleet tuttavat. Hän syötti minua saaliistaan, antoi yöksi oman karhunnahkansa minun käytettäväkseni ja opasti minua seuraavana aamuna. Kun hänelle keskustellessamme selveni aikomukseni perustaa tänne uutisasutus, tuli hän alakuloiseksi ja kertoi delawarelaisten oikeudesta tähän maahan. Mutta katsokaas, keskeytti tuomari, tuollahan ne meidän kalastajat jo sytyttävät tulia.
Sen nähtyänsä kulkijat astuivat rivakammin, sillä naisetkin haikeasta halustaan tahtoivat nähdä kummallista kalanpyyntiä. Vihdoin he saapuivat rantaäyräälle, joka vietti sitä paikkaa kohti, jossa kalastajat olivat laskeneet maihin. Kuu oli laskeunut metsän taa eikä näkynyt mitään muuta valoa kuin tulen. Seuraten Richardin ohjausta työnsivät kalastajat, joiden joukossa Billy Kirbykin oli, veneen vesille, kiinittäen samalla nuotan veneen perään. Benjamin oli perämiehenä ja nuotanlaskijana, Billy erään toisen nuoren miehen kanssa airokkaana. Toiset hoitivat köysiä. Richardin viitatessa rannalta poistui vene järvelle. Vähän ajan perästä kuului kovaa loisketta veneen lähetessä rantaa. Richard sieppasi kekäleen käteensä merkiksi veneelle, joka kohta sujahti rantaan. Köyden molemmissa päissä oli yhtä monta miestä ja kalastajat alkoivat hitaasti lappaa nuottaa. Richard kehoitti heitä lakkaamatta vetämään kaikin voimin. Viimeinpä tarttui into rannallakin oleviin miehiin, niin että he hyppäsivät veteen heitä auttamaan. Silloin nähtiin laaja puoliympyrä, jonka muodostivat nuotan ala-ainaan kiinitetyt lyijypainot, ja nuotanperän tullessa näkyviin kuului vangittujen kalain loiskinaa. Monellaisia kaloja oli tarttunut nuotansilmikoihin ja vähän matkan päässä rannasta vesi ihan kuin kiehui kalain paljoudesta.
— Hei! huusi Richard. Vielä pari reipasta nykäystä ja saalis on tallessa.
Myöskin Marmaduke ja Edvards tarttuivat käsiksi nuottaan, joka vedettiin maalle. Mutta sai siinä päästellä kalan ja toisenkin, ennenkuin suunnaton kalaparvi oli rantakuopassa, jossa ne saivat päivänsä päättää. Jones määräsi puolet miehistä latomaan kaloja läjiin voidaksensa ne sitten paremmin jakaa ja toisen puolen Benjaminin ohjaamana vetämään uutta apajaa.
Sillaikana käveli Elisabet ystävänsä kanssa pitkin järvenrantaa.