Sillä välin lähenivät Nahkajalan venettä toiset kalastajat, jotka olivat uudelleen potkeneet nuottansa.
— Soutakaa pois tieltä, Natty, huusi Benjamin. Tilaa nuotalle! Teidän tuulaastulenne säikyttää kalat.
Chingachgook ohjasi veneen syrjemmä, josta he voivat katsella kalastusta sitä häiritsemättä.
— Kääntäkää vasemmalle, komensi Benjamin äänekkäästi veneessään, ja te, pojat, alihangoille. Tokko joudutte, nahjukset?
— Olkaa hyvä ja käyttäkää siivompaa puhetta, Benjamin, huudahti Billy
Kirby uhkamielisesti ja herkesi soutamasta.
— Suu kiinni, Billy, vastasi Benjamin äkäisesti. Tokko tartutte airoon ja paikalla vai mitenkä? Sitten lie ihme ja kumma, jos minä vielä vasta otan tuommoista vedenkoiraa veneeseeni.
Juurikkaanvääntäjä tarttui airoonsa ikäänkuin Benjaminin käskyä totellakseen: mutta hän ei soutanutkaan entiseen suuntaan, vaan pyöräytti venettä yhtäkkiä, niin että hovimestari, joka seisoi keulassa eikä arvannut mitään pahaa aavistaa, keikahti päistikkaa järveen. Toisten suureksi iloksi rapisteli hän vähän aikaa vedenpinnalla ja vajosi sitten yhtäkkiä kaikkien kauhistukseksi.
— Totta tosiaan ei se tyhmeliini osaa uida! kirkaisi Kirby ja riisui paikalla vaatteensa.
— Herran tähden, pelastakaa hänet! huusi Elisabet Nahkajalan veneestä.
Muutama ripeä aironvetäisy ja vene oli siinä paikassa, johon Benjamin oli vajonnut. Samassa huudahti Nahkajalka, että hän oli nähnyt hukkuvan. Edvards aikoi juuri heittäytyä veteen häntä pelastamaan, kun Nahkajalka ehätti: