— Ole alallasi, lapsi! Kenenkään ei tarvitse tämän tautta panna henkeänsä alttiiksi. Minä nostan hänet atraimella.
Samassa hän heitti aseen ja helposti saattoi nähdä, miten väät tarttuivat hukkuneen nutunkaulukseen. Natty nosti ruumiin atraimessa ja vielä siinä kiikkuessaan avasi Benjamin hitaasti silmänsä, tiirailleen ympärilleen, ikäänkuin olisi tullut uppo uuteen maailmaan. Toinen vene souti hakemaan Benjaminia, jonka Billy Kirby sitten kantoi rannalle. Lasi viiniä, jonka tuomari kaatoi hänen suuhunsa, palautti hovimestarin tuntoihinsa.
— Kirby, oli hänen ensimmäinen sanansa, te olette kunnottomin heittiö, jonka eläissäni olen nähnyt. Mutta te, Natty Bumppo, ojentakaa minulle kätenne ja pitäkää minua tästälähin paraimpana ystävänänne. Te olette pelastanut minun henkeni, ja vaikka tosin ette aivan hellävaroin minua tuolla haarukallanne seivästänyt, niin teitte sen kuitenkin minun hyväkseni, ja siitä minä teitä kiitän.
Paikalla suoriutuivat kaikki veneihin ja soutivat takaisin kylään, paitsi ne, jotka jäivät kalain vartijoiksi. Ja koko seudun peitti pimeys ja yltympäri vallitsi erämaan äänettömyys.
Kolmas luku.
Pantteri.
Oli kaunis, herttainen heinäkuun aamu. Marmaduke ja Richard nousivat juuri hevostensa selkään lähteäksensä ratsastamaan — sheriffin matkalla oli erityinen tarkoituskin — kun Elisabet ja Luise ilmestyivät siihen kävelypuvuissaan.
— Elä mene liian kauvas, huusi Marmaduke tyttärelleen, että ennätät kotiin ennen päivällistä. Ja jos menet vuorelle, lapsi-kulta, niin elä poikkea liian pitkälle. Parasta on olla varovainen, vaikkei se usein olekkaan vaarallista.
Tuomari ja sheriffi ratsastivat hitaasti veräjästä ja katosivat heti talojen taa.
Tuomarin puhutellessa tytärtään seisoi Edvards lähellä onkivapa kädessä ja kuunteli korvat auki. Ratsastajain mentyä tuli hän tyttöjen luo ja sanoi Elisabetille: