— Siellä ovat koirat ja ajavat hirveä, huudahti Nahkajalka. Ettekö vieläkään kuule?
Edvards hypähti pystyyn, sillä hän kuuli selvästi haukun. Välillä olevat vuoret olivat sitä ensin estäneet kuulumasta, mutta nyt se kajahteli sieltä täältä kallioista, joiden ohi koirat otusta ajoivat. Viimein kuului taukoamatonta haukuntaa suoraan rantametsästä. Ja kun Edvards tähysteli rannalle, kahisi likeisin pensaikko ja samassa heittäytyi komea hirvi järveen. Raikas haukku seurasi, ja nuolena ryntäsivät Hektor ja Dog tiheästä pensastosta ja syöksyivät päistikkaa järveen.
— Arvasinhan sen, arvasinhan sen! rinkui Nahkajalka nähdessään hirven ja koirat. Ne olivat saaneet vainua hirvestä ja silloin niitä veitikoita ei voinut mikään pidättää. Mutta sen hiimostin minä niistä kyllä poistan, muuten voivat ne tuottaa minulle monta ikävää. Hyi, Hektor-vanhus! Tokko lopetat. Taikka minä kohta parkitsen nahkasi latasimella.
Koirat tunsivat isäntänsä äänen ja palasivat maalle. Sillaikana oli pelästynyt hirvi uinut yli puolivälin rannan ja veneen väliä, ennenkuin se älysi uuden vaaransa. Kuullessaan Nahkajalan äänen pysähtyi se siihen patuseen paikkaan, näytti mielivän kääntyä ja koirain uhallakin palata takaisin vuorille, mutta yhtäkkiä se muutti mielensä ja ui viistoon selemmä noustakseen maihin länsirannalle. Hirven uidessa kalastajain ohi, liikahteli Nahkajalka levottomasti veneessään.
— Kyllä on uomi eläin! huudahteli hän. Katsokaahan vain sen komeita sarvia. Eläpäs huoli. Heinäkuu on viimeinen kuukaus eikähän liha enää voi olla niin huonoa.
Konemoisesti sitoi Nahkajalka köyden pään airoon ja hypähti ylös, huudahtaen:
— Soudetaan se kiini, Chingachgook. Hullu eläin, kun johdattaa ihmistä kiusaukseen.
Chingachgook irroitti veneen ja pari kertaa airoilla vetäistyä kiiti kepeä veno jo selällä.
— Seis! huusi Edvards. Muistakaa metsästyslakia, vanhat ystäväni. Meidät voidaan nähdä kylästä, ja minä tiedän, että tuomari Temple on lujasti päättänyt käyttää lakia kaikessa ankaruudessaan tuomitessaan sitä, joka ampuu yhdenkään eläimen rauhoitusaikana.
Varoitus tuli kuitenkin liian myöhään. Vene kiiti jo hyvän matkan päässä toisesta, ja metsästäjät ajoivat saalistaan liian kiihkeästi totellakseen varoittajaa. Nahkajalka kohotti pyssynsä ja seisoi kotveroisen kahden vaiheella, laukasisikko vai ei.